lauantai 31. joulukuuta 2011

Dutch apetit part 2 !

Kahvia Anne Frankin talon yhteydessä olevassa kahvilassa

Kaupasta sai tälläisiäkin ihanuuksia, eivät ole mainittuja vohveleita tosin mutta erihyviä kuitenki!
Hollannin ruokamaailmasta parhaaksi nousi heti aluksi ruokakaupat. Albert Heijnin valikoimat valmiista ruuasta ovat aika hekumalliset. Nyt ei puhuta pirkan kolmioleivistä, vaan kolmioleivistä joiden välissä on oikeasti kasviksia, oikeasti juustoa tai mitä nyt sattuu valitsemaan, esim mätiäkin on tarjolla. Koska kilpailevia kauppaketjuja on monia, on se osittain myös potkaissut ruuan hinnat sen verta alas että suomalaista heikottaa; mehuja tuorepuristetuista hedelmistä ja marjoista isoissa lasipulloissa +/- 2 e. Toki on vähän ihmeteltävääkin; valmiiksi pilkottuja omenasiivuja muovipusseissa ja kaikki asiat yksittäispakataan mutta yhtäsilti, kahvipaketin voi saada eurolla ja kokonaisen omenapiirakan kolmella eurolla. 

Friesland pakotti myös maistamaan niitä hollantilaisen sielun ytimessä muhivia ranskalaisia majoneesin kanssa; nam! Leeuwardenin rautatieasemalta mullersista ostetut ranskikset voittivat 10-0 mäkkäreiden ransikikset. Friesien lisäksi tosi hollantilaisia ovat myös stroopwafelsit jotka voisin ylistää taivaisiin. Muutenkin vohveleihin kannattaa tutustua kun maassa vierailee. 

Pannukakku laiva ulkoa..

..ja hämärästi sisältä
Kauppatavaran ja pikaruokaloiden lisäksi söimme ravintoloissakin; Leeuwardenissa sijaitseva the Pancake ship tarjosi pannukakkuja(tai lettuja, riipuu näkökulmasta) erilaisilla täytteillä laivan uumenissa todella hyvällä palvelulla ja asianmukaisilla hinnoilla. Lopun pannukakun sai pitsalaatikossa mukaan jos ei jaksanut syödä loppuun paikan päällä (ei jaksettu).
La Placen tarjottavaa


Tää oli niin hyvää! Ja suht Hollantilaista, dutch lunch tarkoittaa nimittäin yleensä leipää
 Hollantilaisen Sokoksen korvikkeen V&D:n La Place- kahvila/ravintola konsepti tuli tutuksi sekä Amsterdamissa että Grooningenissa. Idea lähenteli Amsterdamin pisteessä Fazerin ravintolan konseptia; erilaisissa pisteissä valmistetaan erilaisia ruokia (salaatteja, vokkeja, etnistä kamaa, pizzaa, jälkiruokia, pirtelöitä yms). Pisteistä poimitaan omat suosikit (paahdettua tomaattia, fetaa, rucolaa, kurkkua ja salaattia sisältävä valtava foccasia leipä sekä mansikkajugurttia kermavaahdolla ja tuoreilla hedelmillä ja marjoilla) ja kaikki maksetaan yhdelle kassalle. Hollannin jugurtista sen verran, että ne mitä maistoin, vastasivat kuvaani unelmieni jugurtista- kermaista, pehmeää eikä lirua. Rassaa sellaiset ns. täyteläiset jugurtit jotka ovat melkein maitoa rakenteeltaan.

 Bagels& Beans -ketju ihastutti bagel-valikoimallaan ja valtavan ihanalla appelsiinimehullaan. Ketjun konsepti on ihanan simppeli ja bagelit tarpeeksi ruokaisia käydäkseen lounaasta. Sieltä en valitettavasti napannut kuvaa mutta vierailu kannattaa.

Nyt olen kuitenkin jo kamppeeni purkanut ja ulkona näyttäisi olevan hieman luntakin, tervetuloa vaan uusi vuosi 2012!

perjantai 30. joulukuuta 2011

Dutch appetit! part 1.


Joulunalusaika, joulu ja sen jälkimainingit kulutin  muilla mailla, Alankomaissa siis. Useimmiten käy niin, että matkalla rahat kuluvat juuri siihen matkan tekemiseen ja loput shoppailuun- ruokapaikoiksi valikoituu helppoutensa vuoksi pikaruokalat. Kun ei ymmärrä maan kieltä eikä puhu sitä, väsymys iskee helposti. Tällä kertaa matkustettiin rohkeudella sekä paikalliset meiningit tuntevan siskoni avustuksellakin.




Jouluruokapöytä rakentui suomalais-hollantilais-eurooppalaiseksi. Laatikoiden sijaa toimitti hollantilaisissa pöydissä viihtyvä, perunalaatikon tapainen yrteillä ryyditetty muussimeininki ja kinkun korvasivat vegesnitchelit. Lisäksi kokosimme pöytään lohta, yrtein maustettuja perunoita, brietä,camemberia ja sinihomejuustoa sekä salaattia. Jälkiruokapöytä koostui piirakasta/kakusta( rahkatäytettä sekä custardin tyylistä täytetty), hollantilaisista pienistä pancakeista tomusokerin kera sekä suomalaisita joulupipareista. Ruokaa riitti pariksi päiväksi ja se oli hyvää, eikös se ole se joulun ydin ruuan kannalta?  Suomessa sain vanhemmiltani sitten vielä annoksen perinteisiä jouluruokia mukaan kiitos mummon kyvyn kokata koko kompanjialle.





Huomenna palaan asiaan vielä pikku paloin Hollannin muusta ruoka-annista.

perjantai 16. joulukuuta 2011

oh Honey! Hunaja auttaa parantumaan


Holiday & Cameron Diaz

   
Flunssa kohtaa aina epäsopivaan aikaan, usein vapaapäivinä ja vielä useammin silloin, kun on suunnitellut tekevänsä yhtä ja toista. Niinhän siinä kävi; heti kun meno ja vilske lakkasi hetkeksi, heräsin kamalan kurkkukivun kanssa ja kohta löysin itseni nenäliinavuoren keskeltä. Parantumistsemppi on kova, sillä muutaman päivän päästä lähden joulunviettoon Hollantiin siskoni luokse. Olen onneksi tehokas taudinkuristaja, avaimeni taudin tappoon ovat; 

Tuunalan lumon vadelma hunaja (lähituotettua, loppukesän hunajaa), ihastuttava muistikirja sekä matkamuistokynä. Hunajaa uppoaa ties kuinka ja monta lusikallista varsinkin ollessani kipeänä- onhan siinä kaikkea hurjaa mikä auttaa parantumaan. Lisäksi; tee paranee hunajalla hurmaavaksi. Muistikirja on toiminut pakkauksen suunnittelun apuna ja loikoillut sohvan kupeessa jotta listaa voi jatkaa helposti.

Paljon katsottavaa! Viime päivinä olen katsonut ainakin GossipGirlin 2.kautta, Harry Potter & Deadly Hallows part 1., Holidayn ja HBO:n minisarjan 5 five days (puuttuu kuvasta).  Usein kun olen kipeä, silmäni eivät kestä kirjan lukemista, mutta tv:n katselu harvoin sattuu silmiin kunhan valaistus on ok. Voimattomana sohvanpohjalla maatessa on myös parempi katsella jotain kuin esim istua facebook auki- tietokoneella olo vaatii enemmän energiaa ja vaatii yleensä jotain pystympää asentoa ja aktiivisuutta joten sitä ei massiivisesti suosittele kipeille. Toki pienet dataushetket ovat lähes pakollisia jos tietokoneeseen on tottunut.


Hunajan iki-ystävä tee! Mahdollisimman monenlaista teetä, sillä päivän kuudennen kupin kohdalla alkaa kyllästyttää jopa Clippersin valkoinen appelsiini tee. Make us a brew! mint & chilli tee on siskolta omaan hyllyyni kotiutunut ja maistuu mukavasti yrttiteeltä. En pidä mintusta mutta teen makuyhdistelmä kelpaa kyllä! Tee edesauttaa parantumista muutenkin; lämmin juoma turruttaa kurkkukipua, saa vihreät pienet limamiehet liikkeelle ja plussana monet teet sisältävät antioksidantteja, vitamiineja, yrttejä ja ties mitä kivaa.

 Matkakirjoja! Reissu lähenee joten olen vihdoin tarttunut jo kuukausi sitten lainaamiini Amsterdam kirjoihin ja lueskellut kaupungin eri alueista, nähtävyyksistä, ruuasta ja kaikesta hyödyllisestä. Mikäli ruudun takana on joku Damissa pyörähtänyt, ruuan suhteen varsinkin ottaisin vinkkejä vastaan! Matkakirjoissa on kuvia enemmän kuin tekstiä ja tekstikin niin pienissä paloissa, että pieni selailu ei rasita silmiä.


 Nätti ympäristö auttaa myös piristämään mieltä! Edellä mainittujen lisäksi suuri määrä lepoa, mahdollisimman hyvät unet sekä suuri määrä ruokaa auttaa parantumaan. Yleensä ruokahalu lähtee sairauden myötä, mutta mikäli siitä pystyy pitämään kiinni, saa keho enemmän energiaa taistella pahoja pieniä tautimiehiä vastaan.


Ja loppuun pari epärelevanttia; eteisen uusi valaisin-ratkaisu. Jalkalamppu lensi kuin leppäkeihäs ja tilalle tuli pöytälamppu joka sai korokkeeksi kenkälaatikoita! Tykkään tästä ratkaisusta tosi paljon.


Ja eteisen toinen uutuus; monen vuoden kitsailun jälkeen hankin kenkätelineen! Ja vieläpä kovin siron ja sopivankokoisen.

Toivon parantuvani tässä heti vaikka huomenna sillä aion leipoa suuren satsin vielä joulupipareita.

torstai 8. joulukuuta 2011

Käsille lämpöää!


Nämä oli aikamoiset ikuisuusprojektit mutta tulipa valmista! Tykkään tosi paljon kirjoneuleesta, mutta kuten kuvastakin näkyy, näissä langanvaihtoa ja kiertoa oli jatkuvasti! 

Tein samalla mallilla (moda, joku syksyn lehti 2011)  yksi väriset lapaset ja ne puolestaan valmistui tosi nopeasti. Liukuväri lanka on Titityystä ostettu kerä on Zauberball Schoppel Wollen, värinä sellai sini-viher-ruskee-tummanpuna-liila kombo. Yhdestä kerästä on tullut yhdet käsistimet, muutama rivi neuleviltiin ja nyt nämä lapaset mutta sitä on vieläkin rutkasti jäljellä. On siis tosi riittoisaa. Ongelmalliseksi olen vain kokenut sen, että lanka meinaa alkaa takkuuntua ja solmuuntua kun kerä pienenee yli puolen välin. 

Valkoinen lanka on puolestaan jotain lähes täysvillaa, anttilasta joskus ostettu, ei-novita mutta jotain muuta suht peruskamaa. 

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Tulinen Papu-pastakeitto


On se keittoa!  Tykkään vähän väheliemisemmästä


Piti tehdä alunperin kikherne-pastakeittoa mutta ostinpa vahingossa sitten valkoisia papuja mutta eipä haitannut menoa! Tästä tuli sopivan tulista mutta ei liian, niin, että maistuu varmasti moneen suuhun. Ohje on alkujaan Pirullisen kuuma chilikirja:sta mutta sitä on kyllä muokattu itselle mukavammaksi.

2 rkl öljyä
1 pieni punainen chili
2 valkosipulin kynttä
5 kypsää tomaattia
1 kasvisliemikuutio + 1 l vettä
400g valkoisia papuja
noin 200g pienikokoista pastaa
suolaa

juustoraastetta koristeeksi

Silppua valkosipulin kynnet sekä chilipalko (poista siitä siemenet eka) ja kuullota niitä öljyssä isossa kattilassa. Silppua tomaatit ja lisää ne kattilaan veden ja kasvisliemikuution kera. Huuhtele pavut ja lisää ne kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja alenna lämpöä, anna hautua kannen alla 20 minuuttia. Lisää pasta keittoon ja anna kiehua huljaa kannen alla 5 minuuttia (tai enemmän, jos on täysjyväpastaa esim).Lisää myös halutessasi vielä lisää vettä. Mausta suolalla ja koristele annokset halutessasi juustoraasteella.

perjantai 2. joulukuuta 2011

vegaaniset joulupiparit



Ohjeen näihin löysin kotivinkin jouluherkut lehdestä ja koska ainesluettelo on naurettavan lyhyt, päätin alkaa ensi kertaa eläissäni tekemään piparitaikinaa itsekseni. Kyllähän piparitaikinaa oon tehny äidin kanssa  aikoinaan mutta en enää sittemmin. Näissä pipareissa maistuu appelsiini, mutta muuten ovat kyllä ihan perinteisten joulupipareiden makuisia. Taikina kohmettui hyvin jo muutamassa tunnissa, joten hätäisenä leivoin sen jo saman illan aikana ihan ilman ongelmia koska taikina oli rakenteeltaan tosi kimmoisaa ja kiinteää.

1/2 appelsiinin raastettu kuori
125g maidotonta margariinia
1dl sokeria
1dl siirappia
1 rkl piparkakkumaustetta
3 rkl vahvaa kahvia
1 tl soodaa
4 1/2 dl jauhoja

Pese appelsiini ja raasta sen kuorta. Sekoita kattilassa kuori, margariini, sokeri, siirappi ja piparkakkumauste. Kuumenna sekoitellen ja anna kiehahtaa. Lisää kahvi ja anna seoksen jäähtyä. Sekoita sooda jauhoihin ja lisää jauhot seokseen hyvin sekoittaen, kunnes taikina on kiinteää. Peitä kulho ja anna olla jääkaapissa min 5h, ohjeen mukaan mieluiten yön yli.

Kaulitse taikinasta muutaman millin paksuinen levy jauhotetulla pöydällä. Tee piparmuottien tai esim lasin avulla pipareita, paista 200 asteessa 6-10 minuuttia.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Askartelu-Lauantai eli lankakerä kranssin synty



Lauantaina puhkuin tarmoa ja sainkin idean (kaikkien aikojen paras joulu- lehden inspiroimana) alkaa väsätä ulko-oveen uutta kranssia, syksyisen tilalle jotain talvisempaa/ ei vuodenaika spesifiä.

Ohje on siis siitä joululehdestä mutta kranssin ulkonäkö täysin omista kätösistä. Pohjana on siis styrox rengas, jonka päälle on kiinnitetty nuppineuloilla pieniä lankakeriä. Lankakerien sisällä on rutistettua sanomalehteä, jonka ympärille langanpätkät on kierritetty rulliksi. Sanomalehti pallerot oli muutaman sentin halkaisijaltaan joten pallot on vähän isompia. Tein noin kolmen eri kokoisia palloja jotta pinnasta tuli kivan elävä ja jotta pallot sai aseteltua hyvin lomittain renkaalle. Kranssin ympäri on kiepautettu pari kertaa rautalankaa yläosassa ja rautalangan päistä muodostettu rinkula jotta kranssi pystyy roikkumaan naulassa. Lankakerien lisäksi väleissä on pieniä "helmiä" eli tuollaisia koriste palleroita, Tiimarista ostin. Niiden rautalankapää on aina ujutettu pallojen väliin jotta pysyvät kiinni.

Tää oli äärettömän mukava tekele tehdä, paperin rypistelyä, lankakerien pyörittelyä ja asettelua.
Nytpä näyttää ulko-ovi vähän nätimmältä taas;

lauantai 26. marraskuuta 2011

Aarrekartta

Vasemmalla alhaalla näkyy jotain mikä toteutuu myös tämän blogin kautta; hyvä ruoka. 

Nytpä tein minäkin omani, aarrekartan tai jotain sen tapaista ainakin. Lainasin kirjastosta jokin aika sitten Creative Visualization kirjan, jossa puhuttiin myös tästä ja nyt sitten tein itsekin. Vaikka positiivinen ajattelu ei ehkä kuvaa ajatusmaailmaani, olen huomannut useasti että asennoituminen tietyllä tavalla hankaliin ja haasteellisiin tilanteisiin oikeasti auttaa. Tämän kartan missio on lähinnä tuoda elämääni asioita, joita siinä jollain tavalla jo on, mutta enemmissä määrin. Haluan siis keskittyä itselle tärkeisiin asioihin enkä unohtaa niitä kuten usein käy. 

Aarrekartan ideahan on tuoda elämään uusia asioita tai parantaa sitä tai suunnata elämää johonkin tiettyyn suuntaan. Nostamalla esille asiat (siis oikeasti visuaalisesti esille), on mieli niistä enemmän tietoinen ja täten asiat saanee ehkä myös tapahtumaan. Muut tietävät asiasta enemmän kuin minä, mutta koska tämä on aika yksilöllinen asia sinänsä, ei tässä ole oikein väärää tapaa. Negatiiviseen ei karttoja kuitenkaan tehdä. 

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Käsityön nälkään

Vaikka sää on nyt vähän mitä on (päättäisi jo!) ovat kelit kuitenkin jo villaa vaativat. Olen onnistunut kuitenkin satuttamaan selkäni ja niskatkin ovat opiskelutaakan alla kipeytyneet niin, ettei paljoa valmista ole lähiaikoina syntynyt, vaikka syksy onkin ollut neulontapainoitteinen. Tässä kuitenkin kaksi hyvikin onnistunutta ja onnellisen omistajan saanutta lämmittäjää.

Pipon reuna ei kinnaa, se on vaan jäänyt vähän kaksinkerroin edestä
 Tupsupipo kierre tekstuurilla on ollut suuri suosikki, olen tehnyt näitä jo kaksi ja vielä olisi yksi tilattu tekemisen alla. Rakkaimmille on ihana neuloa, sillä pipo lämmittää sitten kylmimpinä aikoina varmasti. Lankana Kelo ja tupsussa omista varastoista kaivettu, Titytyystä ostettu ehkä alpakkaa ja mohairia yhdistelevä lanka.

 Nämäkin kämmekkäät menevät toiseen kotiin, kerkeävät ehkä vielä käyttöönkin kun pakkasta ei ole vielä pahemmin ollut. TicoTicon ihanan värinen kerä kestää ja kestää, siitä on tullut tehtyä jo vaikka ja mitä. Toivon että nämäkin piristävät tulevaa omistaa ja pitävät näpit lämpöisinä.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Kasvislasagne

Mmmm, lasagne on yksi lempiruoistani, ihan vaikka vaan siksi että sille on tuhat varianttia!
Palasin lasagnen pariin pitkästä aikaa sunnuntain kunniaksi ja tein taas vähän oman versioni ja tulipa muuten hyvä versio. Tässä on rutkasti proteiinia, rautaa ja kuituja makua unohtamatta. Mulla oli valmiina pakkasessa sipuli siivuja mutta tuoreet käy tietty hyvin ja nokkosen voi korvata halutessaan pinaatilla.  Käytin sitä mitä kaapista löysi, porkkana jäi uupumaan kun oli päässyt loppumaan aiemmin. Näin lasagnea tosin kuuluukin tehdä, yhdistellä kaikkea tosi hyvää ja luoda ihanaa ja lämmintä ja juustoista ruokaa isoon nälkään.

Lasagne kuuluu tehdä rauhassa, hyvällä fiiliksellä ja nauttia vielä rennommin, juuri parhainta siis sunnuntaille kun pitää väistellä vielä ajatusta uhkaavasta maanantaista. Lasagnen laitossa unohtuu stressi ja huoli, valkosipulin huumaava tuoksu viimeistään laittaa keskittymään vaan hetkeen. Ei ihme että lasagne on Karvisen suosikki ja että Frendeissä siitä puhuttiin moneenkin otteseen.

Juuri uunista tulleena

Kasvislasagne

1 prk tomaattimurskaa
noin 1, 5 dl punaisia linssejä
1/2 dl kuivattua nokkosta
2 dl sipulisiivuja
meiramia
pitsamaustetta
1/2 dl parmesanjuustoa raasteena
2 dl emmental juustoraastetta
noin 5 dl kauramaitoa (en mitannut, antaa suuntaa siis vain)
noin 50g voita
1/2 dl jauhoja (noin)
mustapippuria
1 tomaatti
1 valkosipulin kynsi
1/2 prk ruokakermaa
täysjyvä lasagnelevyjä

Ennen uunia! Tiesin jo tässä vaiheessa että tämä on superhyvää


Keitä linssit kattilassa pakkauksen ohjeen mukaan (eli noin 8 minuuttia). Silppua sipuli siivuiksi ja kuullota sitä  pannulla, lisää linssit sekä valkosipuli. Lisää tomaattimurska. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Laita tyhjään kattilaan voi sulamaan ja lisää jauhot kun voi on lähes kokonaan sulanut, sekoita yhteen ja lisää maitoa kun voijauho-seos on kullankeltaista. Vispaa jauhoseos hyvin maitoon ettei jää paakkuja ja anna kiehahtaa, lisää sitten loppu neste, mustapippuri ja juustot sekä ruokakerma. Anna taas kiehahtaa, sekoittele.

Palaa tomaattikastikkeen pariin, lisää siihen mausteet sekä nokkonen. Kauho sitten tomaattikastiketta vuoan pohjalle ohut kerros ja levitä ylle lasagnelevyjä kerros. Lisää taas tomaattikastiketta ja sitten juustokastiketta, päällystä lasagnelevy kerroksella. Jatka näin, mutta käytä juustokastiketta aina vähän vähemmän kuin tomaattikastiketta sillä viimeiseen kerrokseen tulee vain juustokastiketta.  Kun lasagne on koottu (ylimpien lasagnelevyjen yllä on vain juustokastiketta siis), leikkaa tomaatti siivuiksi ja asettele ne päälimmäisiksi, ripottele ylle vielä juustoraastetta. Paista 30min uunin keskitasolla, sammuna uuni ja anna olla vielä 5min. Nosta pois uunista ja anna levähtää vielä hetki, sitten hyökkää kimppuun.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Pähkinäsuklaata

Yrittänyttä ei kai laiteta..


Kokeilin siis pähkinäsuklaatankojen tekoa, tankoja ei tullut mutta palasia kylläkin. En omista pientä peltiä tai suorakaiteen muotoista vuokaa, joten paahdoin pähkinät ja sokeriseoksen pellillä, käyttäen muottina irtopohjavuoan "kehystä". Sokerimassaa valui kehikon ulkopuolelle ja ympyrä oli ehkä hieman liian pieni, mutta tulipa koettua! Hyväähän tää on, kaipaa vaan imagonkohotusta..Ohje on Kotivinkin jouluherkut lehdestä. Käytin ainakin cashew-, macadamian-, pekaani-, ja saksanpähkinöitä.

Pähkinäsuklaa

100g margariinia
4 1/2 dl ruokosokeria
1/2 dl hunajaa
8 dl pähkinöitä
150g suklaata (100 tummaa, 50 maitosuklaata)

Sulata kattilassa voi, sokeri ja hunaja yhteen, sekoita ja anna jäähtyä pari minuuttia. Sekoita pähkinät ja sokeriseos kulhossa, kaada pellille (20 x 30 cm mieluiten hei) tai vuokaan, paahda 200 asteisessa uunissa noin 5-10 minuuttia tai kunnes pähkinät ovat ruskettuneita. Jäähdytä ja kiepauta levy ympäri jotta sileä pinta jää päälle. Sulata suklaa mikrossa, levitä levyn ylle ja anna jähmettyä muutama tunti kylmässä. Leikaka tangoiksi (tai murskaa brutaalisti kuten minä) ja napostele!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Makoisat Daimsuklaa-muffinit


Mulle tulee joskus sellaisia päähänpinttymiä erilaisten ruokien tai leivonnaisten suhteen. Alkuviikon päähänpinttymä olivat muffinit joten nappasin eilen kaupassa levyn maraboun daimrae-suklaata sekä kennon luomumunia. Nämä kelpaavat supervarmasti lapsille ja aikuisille, kuka ei tykkäis daimsuklaa-sattumista muffineissa? Koska käytin maraboun daimsuklaata, on muffineissa kunnolla sekä suklaan että daimin makua, pelkkää daimia käyttämällä ei suklaanmakua tule niin paljoa ja palat ovat raksuvampia.

Ohjeen taikinalle löysin Kotilieden parhaat leivonnaiset kirjasta ja se oli menoa sitten. Olivat kyllä parhaimpia muffineita aikoihin, ihana rakenne, juuri sopiva määrä taikinaa ja hyvä makeusaste. Olen puolittanut ohjeen alkuperäisestä ja tästä syntyy yksi muffinipellillinen täsmälleen. Näitä leipoo helposti arki-iltana, valmistamiseen kun ei mene paljoa aikaa.

Daimsuklaamuffinit

125g margariinia
1 1/4 dl sokeria
2 kananmunaa
1/2 dl kauramaitoa
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl vaniljasokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 levyä maraboun daimrae-suklaata

Paloittele suklaa ja rouhi se sitten pieneksi, kuitenkin jättäen ihan kunnon sattumia mukaan. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Vatkaa sitten huoneenlämpöinen margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten sekä maito. Sekoita sitten mukaan kuivat aineet ja varmista että taikina on tasaisesti sekoitettu, ei jauhopaakkuja! Lisää sitten mukaan rouhittu suklaa, sekoita ja lusikoi taikina muffinipeltiin, muffinivuokien sisään. Paista uunin keskitasolla noin 15-20 minuuttia, kannattaa tarkastella välillä että mikä on omalle uunille paras.

Näiden muffinien jälkeen on tullut fiksaatioita erilaisista keitoista joten viimeistään huomenna surauttelen vähän kasvissosekeittoa, käyttäen kerrankin jotain muutakin kuin porkkanaa ja perunaa.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Parmesan-pinjansiemenkeksit


Ohje Kaikkien aikojen joulu 2011-lehdestä. Kivan suolaisia pikkukeksejä vaikka glögin tai teen seuraksi. Vaikka tykkäsin mausta, ei tämäkään parmesankeksin ohje ollut ihan täydellinen. Olen tehnyt kerran aiemminkin parmesankeksejä ja silloin niissä oli jotain vikaa kai maussa, nyt rakenteessa. Haluaisin hieman kiinteämpiä keksejä, mutta tavallaan näiden hauras ja hutera rakenne on kanssa miellyttävä, pitää vain syödä varoen. Aika oivallinen tarjottava, vähän erilaista kuin perusmakeat keksit tai tucit.

Parmesankeksit (kaksi pellillistä)

150g voita
2 dl parmesanraastetta
2 2/1 dl jauhoja

päälle
1 kananmuna vatkattuna
1/2 dl parmesanraastetta
pinjansiemeniä

Nypi yhteen huoneenlämpöinen voi, juusto ja jauhot. Muokkaa taikina kahdeksi pitkulaksi pötköksi, kiepauta elmukelmuun ja anna levätä jääkaapissa noin 30min. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa taikinapötköistä noin 1/2 cm paksuisia viipaleita ja asettele ne leivinpaperille uunipellin päälle. Voitele munalla, ripottele ylle juustoa ja pinjansiemeniä. Paista noin 5-7minuuttia, kannattaa olla tarkkana ja kurkkia paljon, itsellä eka pelti meni aivan yli kun paistoin 10 min (eli lehden antaman ajan verran).

lauantai 12. marraskuuta 2011

Bataatti-kikhernevuokaa



Aina yhtä luotettava Chocohili esitteli vähän aikaa sitten tämmöisen Bataatti-kikherne vuoan ja kun törmäsin siihen, kirjoitin heti kauppalappuun bataatin, purjon ja kerman. Ja kuten aina ennenkin, Chocochilin ruokamieltymykset kohtasivat omani, ihan taivaallista! Bataatti ei ole yhtään liian makeaa kun sen keitinvedenkin maustaa suolalla ja kikherneiden liitto on täydellinen. Ehdottoman hyvä värimaailmakin, sopii synkkiin syksytalven päiviin. Tein vähän oman (ehkä halvemman ja pienemmän) versioni, joten tässä vielä mukautettu ohje;

Bataatti-kikhernevuoka (inspired by Chocochili)

1 ison iso bataatti (vähintään 600g)
1 porkkana
10cm purjoa
1 tlk kikherneitä
1 valkosipulin kynsi
1 prk vegekermaa
1/2 dl kauramaitoa
3 rkl tomaattipyrettä
currymaustetta
paprikamaustetta
tinjamia
suolaa
korppujauhoja
oliiviöljyä
2 rkl margariinia
vettä

Kuori ja pilko bataatti, keitä pehmeäksi vähässä vedessä suolan kanssa. Soseuta kauramaidon ja hippusen suolan ja margariinin kanssa esim survimella tai vaikka puuhaarukalla.
Pilko porkkana ohuiksi siivuiksi, samoin purjo ja hienonna valkosipulinkynsi. Lorauta pannulle oliiviöljyä ja mausta se currylla, paprikamausteella ja tinjamilla. Kun öljy on lämmennyt, lisää porkkanasiivut ja loraus vettä. Anna hautua kunnes porkkanat ovat pehmenneet ja vesi on haihtunut. Lisää sitten valutetut ja huuhdeltut kikherneet, purjo ja valkosipuli sekä kerma ja hieman vettä. Anna porista kunnes nestettä on vähän haihtunut. Kaada kikherneseos vuoan pohjalle ja levitä ylle bataattisurvos. Ripottele ylle korppujauhoja ja paista uunissa 200 asteessa kunnes pinta saa hieman väriä (tai reunat kuplii villisti).  Anna levätä (jos maltat) hetki ja herkuttele!

Mulle on tullut näiden koleiden päivien myötä hirmuinen into leipoa ja kokata kaikkea uutta (mm parmesaankikeksejä tänään, niistä ehkä myöhemmin lisää)  joten into blogatakin saataa nyt vähän lisääntyä taas!

torstai 10. marraskuuta 2011

Sipuli-juustopiiras

Voi namiii! Yhdistelin tähän vähän aiempia käyttämiäni reseptejä ja voi kun tuli hyvää. Ostin tosiaan kilon sipuleita toissa viikolla ja tajusin että niitähän voisi sitten käyttää enemmissäkin määrin ettei vaan mene huonoksi.

Sipuli-juustopiiras

pohja

100g voita
1 luomumuna
3 dl vehnäjauhoja
noin 1 rkl kylmää vettä

täyte

noin 6-7 pientä sipulia
1 prk flora kuohua (eli joku muu ruokakerma tai kuohukerma käy kans)
noin 1 tl tinjamia
150g maukasta kermajuustoa (mulla korsholmia, kävi kuin nappi silmään)
4 luomumunaa

Nypi voi ja jauhot yhteen, lisää kananmuna ja vesi. Laita taikina jääkaappiin ja valmista täyte. Kuori sipuli ja halkaise ne, leikkaa ohuiksi siivuiksi.(Laita nyt uuni kuumenemaan 200 asteeseen) Sekoita kulhossa hyvin yhteen munat, kerma ja tinjami, raasta mukaan suurin osa juustosta.
Ota taikina jääkaapista ja painele se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä ylle kerros sipulisiivuja, kaada ylle juustokermaseos ja lado päälimmäiseksi vielä loput sipuliviipaleet. Mikäli tuntuu, että sipulia tulisi piirakkaan järjetön keko, laita ylimääräiset pussiin ja pakkaseen, onpahan valmiiksi pilkottua sipulia! Raasta ylle vielä vähän juustoa. Paista noin 30 minuuttia. Maistuu sekä kylmänä että kuumana.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Takuuvarma hyvä uunivuoka opiskelijabudjetille

 Miksi syödä porkkanaa? Parantanee pimeännäköä, lisää ihon potentiaalista ruskettumiskykyä ja antaa hampaille purtavaa. Nää nyt mulle ekana tulee mieleen. Lisäksi se tuo hauskaa oranssia väriä ruokaan ja on poikkeuksetta huokean hintaista (en sano halpaa koska ruokakaupasta ei saa juuri mitään oikeasti halpaa kuitenkaan).

Parsakaalin perustelut ovat vielä paremmat; proteiinia, B2-vitamiinia, K-vitamiinia, C-vitamiinia ja vähän muutakin hyödyllistä. Itse olen ainakin oppinut, että mitä vihreämpi vihannes, sitä terveellisempi ja parempi. Parsakaali on myös hyvin täyttävä ja yllättävän monipuolinen kasvis, se sujahtaa melkein ruokaan kuin ruokaan ongelmitta. Parsakaalia saa Suomessakin ihan aina, sinne vaan pakkasaltaan vierelle kurkkimaan. Tuoreenakin saa toki mutta pakkasaltaasta ostaessa hinta on aina hyvä ja bonuksena kasvis on todennäköisesti primakunnossa. 

Sipuli puolestaan on musta jokapaikan tähti, se tuo melkein kaikkeen kaivattua makua, lisäpotkua ja niissä on paljon C-vitamiineja ja flavonoideja, eli tekevät hyvää varsinkin näin syksyllä kun flunssa uhkaa ihan jokaista. (Lisäksi sain kilon sipuleita 0,79€, se on jo ihan kelpo hinta)

Jaa ja miksi mä jaarittelen näistä? No koska en ottanut ruuasta kuvaa mutta halusin tehdä pointin selväksi. Ja pointti oli se, että nää kolme hyvinkin tavanomaista vihannesta ovat yleensä huokeanhintaisia kaupassa mutta se ei tarkoita sitä etteivätkö ne olisi hyvänmakuisia, monipuolisia ja ennenkaikkea terveellisiä.

Tein eilen ruokaa käyttäen näitä aineita peruspilareina. Mietin että tää on just sellai (opiskelijalle) sopiva ruoka, sillä kokkaaminen käsittää tässä vaan pastan keittämisen ja vihannesten pilkkomisen. Aikaa tämän tekemiseen ei siis mene paljoa, pitää vaan antaa olla uunissa, ja rahallisestikaan tää ei köyhdytä kukkaroa paljoa. Satsin suuruuden voi määritellä ihan itse, voi kokata vaikka koko kaveriporukalle samantien ilman mitään stressiä. Helppoudesta huolimatta, maku on ihana, yrittinen, kermainen ja huokuu oikein kasvisten parhaita puolia. Tätä ohjetta voi myös muokata helposti; kasviksia voi vaihdella esim toisiin juureksiin, lisätä jotain toista juustoa tai jättää juuston kokonaan pois, vaihdella mausteita, lisätä valkosipulia tai mistä nyt sattuu tykkäämään. Tää kombo on mulle just hyvä ja sopii moneen suuhun koska ei ole mitenkään radikaali. Käyttämällä keijun vegeruokakermaa ja jättämällä salaattijuustokuutiot pois, saa ruoasta ihan vegaanisenkin, jos pastasta valitsee gluteenittoman, käy tää monellekin erikoisruokavaliota noudattavalle.

Uunivuoka kasviksista ja pastasta (noin 4 annosta, riippuen nälästä)

4 pientä sipulia
2 porkkanaa
1/2 pussia pakasteparsakaalia
noin 7 kukkakaalin kukintoa (pakasteesta tääkin)
kourallinen salaattijuustokuutioita
1 prk ruokakermaa
pari desiä pastaa
tinjamia
meiramia
mustapippuria

Laita pasta kiehumaan veteen (itsellä oli pientä värikästä simpukkapastaa). Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Halkaise sipulit, kuori ja leikkaa lohkoiksi. Kuori sitten porkkanat ja leikkaa pieniksi paloiksi. Kaada uunivuokaan sipulilohkot, porkkanapalat, pakaste parskaalit ja kukkakaalit sekä keitetty pasta. Lisää purkillinen ruokakermaa sekä salaattijuustokuutioita. Ripottele ylle kunnolla tinjamia sekä meiramia ja muutama hippu mustapippuria. Sekoita jotta ruokakerma ei jää vain vuoan nurkkiin ja jotta mausteet leviävät tasaisemmin. Paista uunissa keskitasolla 45-60 minuuttia, riippuen vähän siitä kuinka pieniksi leikkasit vihannekset. Pienet palat kypsyy tietty nopeammin. Ja sitten onkin valmista tarjoiltavaksi!



tiistai 8. marraskuuta 2011

Cassata eli kasaa oma jäätelökakkusi

Cassatan vois hyvin koristella samoilla aineksilla kuin mitä on sisälläkin  mutta enpä jaksanut hienostella.

Selatessani inspis-kansiotani, törmäsin tälläise herkun ohjeeseen ja päätinkin sitten samalta istumalta, että viikonlopuksi tulis tehdä moista. Tykkään jäätelökakuista ihan hirmuna joten tää oli kiva tehdä ja bonuksena tämä on vielä paljon terveellisempää kuin kaupan jäätelökakut. Ensinnäkin mukana on terveellisiä hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä eikä mitään hulluja lisäaineita (jos jäätelön ostaa ihan kermajäätelönä ei siinäkään ole hulluna mitään extroja) tai väriaineita.
Ahh, sisävalaistus ja ei salamaa, mikä aurinkoisuus!

Cassata

1 l vaniljajäätelöä
1 dl cashew-pähkinöitä
5 pehmeää, kuivattua aprikoosia
vajaa 1 dl kuivattuja (pehmeitä) karpaloita
8 piparia
1 rkl sitruunamehua

Vuoraa leipävuoka/muovinen jäätelöastia/tms suorakaide vuoka joka kestää pakastusta isolla palalla elmukelmua niin, että yli reunojen jää paljon kelmua.
Leikkaa aprikoosit pikkupaloiksi, hienonna pähkinät pieneksi rouheeksi ja pilko karpaloita pienemmiksi. Murusta piparit pieneksi muruksi ja sekoita kaikki yhteen kulhossa, lisää sitruunanmehu.
Leikkaa jäätelöstä ohuita (puol senttiä noin) viipaleita ja asettele ne vuoan pohjalle, tiivistä saumat esim lusikalla taputtelemalla. Lusikoi päälle 1/3 hedelmä-keksi täytteestä ja lado päälle taas kerros jäätelösiivuja tasaiseksi kerrokseksi. Lusikoi nyt ylle puolet jäljellä olevasta täytteestä, lisää jäätelökerros ja sitten loput täytteestä. Päällystä jäätelöllä ja tiivistä reunat. Vedä yli reunojen jääneet elmukelmuosiot tiukasti jäätelökerroksen ylle ja varmista, että kelmu peittää koko jäätelön. Paina kädellä jätskikakkua tiiviimäksi ja laita pakkaseen min. 3-4 tunniksi, tarjoile sellaisenaan tai esim suklaakastikkeen kera.  Mikäli teet cassatan muoviseen jäätelörasiaan, voit laittaa rasian kannenkin kiinni, jolloin cassata tiivistyy hyvin. Voila!

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Lokakuun fiilistelyä

Pekka Poudan masennuspätkät koettavat tehdä päivistä harmaatapuuroa, mutta taistelu vastaan on kova! Vaikka nuha yrittää tälläkin hetkellä saada otetta, olen yrittänyt kovasti saada energisen asenteen tähän pimeään aikaan, nyt ei ole hetkeä sairastumiseen.


Yrittäessäni koota kaikki tän hetken suosikit ja pelastajat samaan kuvaan, näytänkin luoneen niille lähinnä hautajaistunnelman, kiitos hämärä aamu! Kuvasta saanee kuitenkin hyvin kiinni jokapäiväisestä menosta,  kynttilät palaa täällä usein aikaisesta iltapäivästä alkaen.

Kuvassa vasemmaisina on Ykkösmausteen glögimauste, jota en ole vielä edes kunnolla testannut (paitsi veteen, ei toimi, tarvii mehua pohjaksi) mutta joka tuoksuu itsessään jo niin huumaavalta että siitäkin tulee pirteämpi fiilis. Tää mauste tuli mulle siskon kautta siskon jättäessä Suomeen tavaraa jota ei tarvinnut vaihtoon mukaan. Tätä on testattava joku päivä ja vähän olen jo unelmoinut kunnon glögistäkin, nyt marraskuussa sitä voiskin jo juoda, onhan marraskuu melkein-talvikuukausi.

Glögimausteen rinnalla onkin sitten tän hetken lukusuosikki, Coco Channelin elämänkerta, tai siis lähinnä kirja Cocon elämästä. En ole ihan hullu elämänkerta-fani mutta tämä teos on kirjoitettu niin mukaansatempaavasti että jo ekalta sivulta olin koukussa.

Tee-suosikki on nyt Clippersin Orange white tee. Löysin tätä sokoksen herkusta viimein, viime talvena nimittäin join tätä kaverin luona ja siitä lähtien olen halunnut itsellenikin. Tosi lempeä maku ja valkoisen teen antioksidantit ovat sangen tervetulleita nekin.

Toka vika purnukka kuvassa on Elivon d-vitamiinit jotka maistuvat omenalta ja vika estelle & thild- kasvorasva, jonka kanssa on vasta tutustumiset menossa. Kosteusvoide on tosi kosteuttava mutta en tiedä vielä tykkääkö ihoni siitä. Aina voidetta vaihtaessa ihoni tuntuu ärsyyntyvän siitä eka ja kertovan vasta sitten, onko voide passeli. Nyt, kun kyseessä on vielä eko-voide on iho ihan uudenlaisten juttujen kanssa tekemisissä. Nyt voin kuitenkin jo sanoa että hajusteettomuus ja paksuhko, mutta superisti imeytyvä voide kosteuttaa tosi hyvin.

Tälläistäkin oon ehtinyt, oranssi lakanakangas sai vähän uuttakuviota ja talvi-fiilistä itseensä. Se, mitä kankaasta sitten kehkeytyy, on vielä ihan auki. Ehkä jokin pussukka, tyyny tai muuta suht helposti surauteltavaa. Kuviot on maalattu ihan pensselillä, vapaalla kädellä ja valkoisella kangasmaalilla siis. Kiinnitys tapahtuu silittämällä.

Ruoka-rintamalla niinkin gourmeeta, että paistoin eilen pirkan valmiita porkkanalettuja ruoaksi (keitettyjen papujen, parsakaalin ja pastan kera). Olivat kyllä hurjasti parempi paistettuna kuin mikrotettuina. Mikrosta tulleina aiheuttivat lähinnä flashbackeja porkkanalaatikosta, joka on kyllä hyvää mutta en halua syödä sitä ostaessani porkkanalettuja.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kermaista kastiketta riisille

Realiteettihan on se, että aina ei ole varaa saati aikaa kokata jotain tosi hyvää, tosi monipuolista saatika hintavaa. Kermainen yrttikastike ja riisi toimi yhden päivän pikaruokana ja täytti vatsan hyvin. En sano että olisi suosikkiruokaa, tässä cream bonjourissa oli joku jännä mauste mukana joka ei napannu ihan kympillä mutta hyvää oli silti. Veikkaan että toisella cream bonjour maualla olis ollu vielä parempaa sillä rakenne oli tosi hyvää ja tykkään paljon tälläisistä yhdistelmistä. Vaikka riisi on vähän ristiriitainen ruoka-aine, on täysjyväriisi musta tosi hyvää ja usein maukkaampaa kuin pastaversio. Tääkin ruoka tosin passaa hyvin pastamaisena, eli riisin voi vaihtaa pastaan ihan ilman ongelmia.



Kermainen kastike + riisiä ( noin kolmelle)

riisiä (ruokailijoiden määrän mukaan)
1 prk cream bonjouria (käytin sitä tomaattiset yrtit tms purnukkaa)
1 porkkana
1 sipuli
muutama kukkakaalin "nuppu"(jos pakasteesta, sulata ensin)
1 valkosipulin kynsi

Laita riisi kiehumaan paketin ohjeen mukaan.
Silppua sipulit pieniksi, kuullota pannulla. Pilko porkkana pieniin paloihin, lisää pannulle ja sekoittele. Saksi kukkakaalin nuput pieniksi ja lisää ne pannulle sekä heti perään cream bonjour, anna kuumeta kunnolla ja sekoittele välillä. Kun riisi on kypsää, tarjoile!

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Kasvispiiras vikkelään

Ihan itse, alusta loppuun! Tästä tuli tosi hyvää, kaikki maut käy yhteen ja rakennekin on kiva. Musta tulee kokoajan yhä onnistuneempi näissä kokeiluissa, harvoin menee ihan metsään enää vaikka tekis ilman mitään ohjetta.  Pohja ehkä vähän kehityksen alla vielä mutta mikäli muistais voidella sen piirasvuoan, ei taikina varmaankaan tarttuis siihen. Helppoa, täyttävää ja täten tosi sopivaa just sunnuntaille, sellasta konstailematonta ruokaa. Piiras on toisaalta myös tosi luksusta, koska se on tosi kaukana perunoista ja kastikkeista.
Taustalla näkyy iki-ihana muumikattila, siinä keittyy parhaat jutut!

Pohja

noin 100g margariinia
1 raastettu porkkana
1 kananmuna
1/2 dl kylmää vettä
pizzamaustetta
1 dl grahamjauhoja
1 dl kokojyväjauhoja
reilu 1 dl vehnäjauhoja

Täyte

1 tomaatti
1 sipuli
pakasteparsakaalia
noin puol pkt salaattijuustoa (apetinaa)
1 prk ruokakermaa
2 kananmunaa
meiramia
mustapippuria
pizzamaustetta

Voitele piirasvuoka, kuumenna uuni 225 asteeseen.  Nypi jauhot voihin, lisää vesi, muna ja mausteet, sekoita hyvin ja taputtele piirakkavuoan pohjalle. Keitä täytettä varten pakaste parsakaalia (esim 8-10 kpl, koosta riippuen)  ja leikkaa siivuiksi sipuli ja tomaatti. Asettele sipuli ja tomaattisiivut pohjan ylle, leikkele parsakaalit pieniksi saksilla ja ripottele piiraaseen. Murenna salaattujuustoa piiraan ylle. Sekoita kulhossa munat, ruokakerma ja mausteet hyvin ja kaada seos piiraan ylle. Paista noin puoli tuntia uunin keskitasolla, kunnes pinta on saanut kullanruskeaa väriä.

 Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua- piiras on niin mehevä että heti uunista tullessaan se saattaa vähän kuplia reunoilta, huoli pois, sillä täyte ja pohja ovat rakenteeltaan sopivan kiinteitä!

tiistai 18. lokakuuta 2011

Peltileipää

Olen alkanut taas kitsastella kaupassa leivän ostamisen kanssa ja siksi pyöräyttelinkin kaurasämpylöitä viikko takaperin. Sämpylät on tuhottu joten eilen tein sitten peltileipää, mukaillen Maku-lehdessä ( 1/ 10 talvi) ollutta ohjetta. Tuli tosi namia ja koska satsista tulee koko pelti, riittää leipää vähän pidemmällekin eikä vaan yhdeksi päiväksi.


Peltileipä, hurjan makoisa

juuri

1 pss kuivahiivaa
5 dl vettä
1/2 rkl sokeria
1/2 dl perunamuussijauhetta
1, 5 dl kaurahiutaleita
1 dl grahamjauhoja

alustus

1/2 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa
noin 6 dl jauhoja ( 2 dl grahamjauhoja, loput vehnää)

päälle
hienonnettu valkosipulinkynsi

Sekoita hiiva juuren kuiviin aineisiin, lisää lämmin vesi (kuumempi kuin tuorehiivan kanssa käytettävä mutta ei tosi kuumaa) ja sekoita velliksi. Anna heräillä lämpimässä.
Kun juuri kuplii, lorota siihen öljy ja alusta mukaan jauhot. Taikinasta tulee melko napakkaa mutta on paras jättää se silti hieman tahmaiseksi kuohkean leivän aikaansaamiseksi.

Levitä taikina leivinpaperille pellin päälle ja anna kohota hieman, ainakin sen aikaa että uuni kuumenee 200 asteeseen. Vetele veitsellä tai pitsaleikkurilla taikina osiin (esim 12 palaan tai 24 palaan) ja ripottele ylle valkosipulin kynnen pikkupalasia. Paista noin 25 minuuttia.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Give a hoot! lapaset liukuvärjätystä langasta

Tämän hetkiset syksyn suosikkilapaset ovat tässä! Give a hoot - ohje on ollut mulla kirjanmerkkinä ja printtinäkin jo reilun vuoden mutta vasta pari viikkoa sitten löytyi täydellinen lanka ja fiilis tehdä pöllölapaset. Liukuväri ei sumenna pöllökuviota lainkaan vaan antaa lapasille ihanaa väriloistoa. Nämä syntyvät tosi nopsaan koska puikot taisi olla kutoset ja malli ihanan yksinkertainen ja ohje ihanasti tehty. Kuviota ei kannata pelätä; sitä varten ei tarvitse osata mitään ihmeellisiä silmukoita.

 Englannin kielisen ohjeen selättää kuka vaan, kun muistaa että P tai pieni p = purl = neulo nurin ja K tai pieni k = knit= neulo oikein. Kavennukset ja lisäykset on ihan perusjuttuja ja niiden lyhenteetkin selitetty auki.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Sitä sun tätä by me vähän Rachel Rayn inspiroimana

Oli semmoinen olo että ei vaan keksinyt mitä sitä kokkaisi. Ei pompannut mitään mielitekoa esiin, ei nappiosumalta kuulostavaa reseptiä, nada. Katselin viikolla Rachel Rayn kokkausohjelmaa (Liv, iltapäivisin kolmen aikaan arkena) jossa Rachel teki jotain kunnon mättöruokaa penkkiurheilijoille, aineksina oli jauhelihaa, tomaatteja, paprikaa, ranskankermaa ja ties mitä nannaa. Kun muistin tämän, ajattelin että pakosta sitä saa jotain hyvää aikaiseksi jos käyttää vain hyviä aineksia.



Tämä on siis sitä sun tätä ja hyvää onkin

soijarouhetta, ehkä 2,5 dl
vettä noin 4 dl
öljyä
1 punainen paprika
1 tomaatti
1 porkkana
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1/2 prk ranskankermaa (eli noin 1 dl)
1 kasvisliemikuutio + noin 4 dl vettä
chilimausteseosta
pizzamaustetta
viherpippuria
paprikamaustetta


Paahda soijarouhetta pannulla öljyn kera isossa kattilassa, lisää vettä niin että sitä on noin kaksi kertaa soijarouheen määrä. Anna soijarouheen imeä vesi itseensä ja paistele rouhetta vähän aikaa. Leikkaa ja hienonna sipulit ja valkosipuli, lisää kattilaan ja paistele hetki. Pilko sillä välin paprika pieniksi, lisää joukkoon ja tee sama tomaatille. Murustele mukaan kasvisliemikuutio ja lisää vesi. Anna poreilla ja keittyä kunnes nestettä on haihtunut merkittävästi ja seos alkaa näyttää pataruoalta. Lisää sitten mausteet, anna keittyä vielä noin 10min ja lisää lopuksi ranskankerma, sekoita hyvin ja anna kiehahtaa vielä.
Tarjoile esim pastan kera.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Supersuklainen kardemumma-kahvimutakakku

Tähän tulee nyt sit 600g suklaata että kyseessä on tosiaankin pimeään aikaan sopiva kakku. Tuhti maku ja täyteläisyys on aika voittajayhdistelmä. Koin vähän vaikeuksia tätä leipoessa tosin; kakun leikkaaminen kahtia ja päällilevyn siirto alustalle päätyi siiten että levyt hajosi aika mallikkaasti. Kannattaa olla siis varovainen, omistaa jokin iso lasta ja olla tosi nopea. Koska kyseessä on vähänniinku mutakakku, ei kypsän taikinan rakenne ole todellakaan mitenkään hirveän jämäkkää.

Suosin ehdottomasti puuhaarukkaa suklaan sulatuksessa, muovilla on huono karma tässä hommassa
 Suklaan sulatuksessa kannattaa käyttää kattilaa, jonka pinnoite ei ole kulunut, suklaa lämpenee siten myös tasaisemmin. Levyn lämpö maksimissaan nelosella.
rainforest alliancen merkistä plussaa maraboulle, ehdottoman hyvä hinta-laatu suhde
kermana toimii tämä, ei mitään kevytversiota!

Kahvin tulee antaa ihan oikeasti haihtua, ei siis kantta päälle.

toiminnallinen kuva, katsetta ei nosteta suklaasta kun sitä sulatetaan!

 Myös kuorrutteen kanssa on omat jipponsa, se muuttuu tosi helposti "palaneeksi" tai liian jähmeäksi, kiilto häviää salamana, joten sitäkin kannattaa vahdata silmä kovana. Itsellä kuorrutteen rakenne oli perfect, mutta kun sen antoi ohjeen mukaan vähän jäähtyä, haihtui kiilto muille maille. Lisäksi kuorrutetta sietäisi olla ehkä vähän lisää; kakkutaikina lähtee sen mukaan helposti.

 Mutta, all in all, tää on vaivan arvoinen eikä ole edes hankala tehdä kunhan ei pelkää suklaan sulattamista. On hyvä käyttää ainakin vähän korkeampilaatuista suklaata mukana, tulee parempi maku ja rakenne.
Valmista! suklaamöykyltä se näyttää kyllä lähinnä mutta suklaakakku se on!

herkku yksittäispala, kosteus ja kiiltokin läsnä!
Kun kakku sitten pitää säilyttää yön yli, tulee se laittaa tietty jääkaappiin. Koska kakku on kuitenkin lähes tehty suklaasta, kannattaa se nostaa ennen seuraavaa tarjoilua hyvissä ajoin pöytään, jossa se kerkee vähän pehmetä. Suklaahan kovettuu kylmässä aika malliikaasti. Mutta ei se ole niin nuukaa, tää on viileänä suklaakimpaleenakin hyvää.


Ohje avotakasta

2 tl rouhittua kardemummaa
2 dl vahvaa kahvia
200g tummaa suklaata ( esim 100g taloussuklaata, 100g yli 80% tummaa suklaata)
200g voita
3 kananmunaa
3/4 dl ranskankermaa
4 1/2 dl sokeria
2 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
3/4 dl kaakaojauhetta (esim orgaanista tai sit sitä leivontaan tarkoitettua)

Kuorrute

400g tummaa suklaata (esim 300g taloussuklaata, 100g yli 80% tummaa suklaata)
100g voita
1 rkl vaaleaasiirappia (tai esim vaahterasiirappia jos vaalea on päässyt loppumaan)

Voitele tarvittaessa irtopohjavuoka (noin 24 cm halkaisija). Keitä vahvaa kahvia ja keitä sitä sitten kattilassa kardemumman kera noin 10 minuuttia tai kunnes kahvia on jäljellä noin  1 1/4 dl. Sulata suklaa ja voi varovasti yhteen kattilassa ja sekoita joukkoon sitten kardemummakahvi.

Vatkaa munat, kerma ja sokeri yhteen. Sekoita suklaaseokseen. Siivilöi mukaan vielä jauhot, sooda ja kaakaojauhe. Sekoita tasaiseksi ja kaada vuokaan. Tasoita pinta ja kypsennä uunin alatasolla ritilällä 1h 10 min. Anna jäähtyä hiukan ja kumoa ritilälle jäähtymään.

Valmista kuorrute sulattamalla suklaata varovasti kattilassa ja lisää siihen voi ynnä siirappi. Anna jäähtyä hieman kunnes kuorrute on sopivan jämäkkää levitettäväksi.

Halkaise kakku kahteen osaan ja levitä väliin pieni osa kuorrutteesta. Päällystä kakku lopulla kuorruteella, anna jähmettyä ihan vähän ennen tarjoilua.