Lokakuun fiilistelyä

Pekka Poudan masennuspätkät koettavat tehdä päivistä harmaatapuuroa, mutta taistelu vastaan on kova! Vaikka nuha yrittää tälläkin hetkellä saada otetta, olen yrittänyt kovasti saada energisen asenteen tähän pimeään aikaan, nyt ei ole hetkeä sairastumiseen.

Yrittäessäni koota kaikki tän hetken suosikit ja pelastajat samaan kuvaan, näytänkin luoneen niille lähinnä hautajaistunnelman, kiitos hämärä aamu! Kuvasta saanee kuitenkin hyvin kiinni jokapäiväisestä menosta,  kynttilät palaa täällä usein aikaisesta iltapäivästä alkaen.

Kuvassa vasemmaisina on Ykkösmausteen glögimauste, jota en ole vielä edes kunnolla testannut (paitsi veteen, ei toimi, tarvii mehua pohjaksi) mutta joka tuoksuu itsessään jo niin huumaavalta että siitäkin tulee pirteämpi fiilis. Tää mauste tuli mulle siskon kautta siskon jättäessä Suomeen tavaraa jota ei tarvinnut vaihtoon mukaan. Tätä on testattava joku päivä ja vähän olen jo unelmoinut kunnon glögistäkin, nyt marraskuussa sitä voiskin jo juoda, onhan marraskuu melkein-talvikuukausi.

Glögimausteen rinnalla onkin sitten tän hetken lukusuosikki, Coco Channelin elämänkerta, tai siis lähinnä kirja Cocon elämästä. En ole ihan hullu elämänkerta-fani mutta tämä teos on kirjoitettu niin mukaansatempaavasti että jo ekalta sivulta olin koukussa.

Tee-suosikki on nyt Clippersin Orange white tee. Löysin tätä sokoksen herkusta viimein, viime talvena nimittäin join tätä kaverin luona ja siitä lähtien olen halunnut itsellenikin. Tosi lempeä maku ja valkoisen teen antioksidantit ovat sangen tervetulleita nekin.

Toka vika purnukka kuvassa on Elivon d-vitamiinit jotka maistuvat omenalta ja vika estelle & thild- kasvorasva, jonka kanssa on vasta tutustumiset menossa. Kosteusvoide on tosi kosteuttava mutta en tiedä vielä tykkääkö ihoni siitä. Aina voidetta vaihtaessa ihoni tuntuu ärsyyntyvän siitä eka ja kertovan vasta sitten, onko voide passeli. Nyt, kun kyseessä on vielä eko-voide on iho ihan uudenlaisten juttujen kanssa tekemisissä. Nyt voin kuitenkin jo sanoa että hajusteettomuus ja paksuhko, mutta superisti imeytyvä voide kosteuttaa tosi hyvin.

Tälläistäkin oon ehtinyt, oranssi lakanakangas sai vähän uuttakuviota ja talvi-fiilistä itseensä. Se, mitä kankaasta sitten kehkeytyy, on vielä ihan auki. Ehkä jokin pussukka, tyyny tai muuta suht helposti surauteltavaa. Kuviot on maalattu ihan pensselillä, vapaalla kädellä ja valkoisella kangasmaalilla siis. Kiinnitys tapahtuu silittämällä.

Ruoka-rintamalla niinkin gourmeeta, että paistoin eilen pirkan valmiita porkkanalettuja ruoaksi (keitettyjen papujen, parsakaalin ja pastan kera). Olivat kyllä hurjasti parempi paistettuna kuin mikrotettuina. Mikrosta tulleina aiheuttivat lähinnä flashbackeja porkkanalaatikosta, joka on kyllä hyvää mutta en halua syödä sitä ostaessani porkkanalettuja.