Hyvinvoinnista hyvään oloon

 Hyvinvointi ja sen tavoittelu on mulle ollut aina vähän ongelmallista. Hyvinvointia ei kuuluisi tavoitella- onhan hyvinvoinnin peruste se, ettei sen tulisi aiheuttaa stressiä tai harmia. Hyvinvointi muuttuu myös median avulla usein synonyymiksi hoikkuudelle, sporttisuudelle, hyper terveelliselle ja trendikästä dieettiä mukailevalle ruokavaliolle ja ties mille muulle hyperille. Ja tämähän ei ole ongelmallista jos Sinusta näiden asioiden tekeminen tuntuu hyvältä ja luontevalta. Kaikilla ei kuitenkaan varmaan ole näin.

Olen itse löytänyt (tai löytänyt ja löytänyt) liikunnasta iloa ja euforiaa vasta nyt vajaan parin vuoden sisään. Olen aina rakastanut tanssimista, mutta muunlaista liikuntaa (tai säännöllisiä tanssitunteja) ei ole elämääni juuri kuulunut. Kaksi kesää takaperin ihastuin aamulenkkeihin ja siitä lähtien olen liikkunut ainakin vähän enemmän. Parhaimmillaan lenkiltä saa hurjan energiarypäyksen ja kun samalla kroppa venyy ja vertyy niin että kestää paremmin istumatyöhommia,  näin hyvinvointinikin on parantunut.  Myös upea auringonpaiste ja ihana sää tuovat hyvää oloa- siksi ulkona liikkuminen tekeekin joskus tupla-hyvää.

Mulle hyvinvointi ei kuitenkaan keskity liikuntaan. Hyvä kirja, tuoreet leipomukset, kynsien lakkaus, tv-sarja maratonit ja ystävien seura kuuluvat tosi keskeisesti hyvinvoinnin ylläpitoon ja laatuun.

Esimerkiksi nämä ihanan chewyt keksit (suomen kieli ei taida tarjota hyvää vastinetta näiden keksien rakenteelle, keskeltä vähän pehmeän notkeat, reunoilta rapeat) ovat ehdoton juttu päivään, jolloin tavarat tippuu käsistä. Lisäksi ilahduttaa, ettei keksejä varten tarvitse poiketa kauppaan- kaikki löytyy hyllystä. Vaikka yritänkin vähän katsoa ruokavalioni perään ja syödä monipuolisesti ja suureksi osaksi terveellisesti (terveellisyys mulle = paljon tuoreita kasviksia, hyviä rasvoja, täysjyvää ja monia makuja) kuuluu mun ruokavalioon ihan häpeilemättä leivonnaiset, niistä en luovu!

Ihanat keksit

200g margariinia
3 dl sokeria
loraus vaaleaa siirappia
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
1 kananmuna
1 keltuainen
2 tl maitoa
1 1/2 tl vaniliinisokeria

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sulata margariini, sekoita kaikki kuivat yhteen paitsi sokeri. Sekoita sokeri sulan margariinin joukkoon, vatkaa ja lisää muna, keltuainen, maito.Sekoita yhteen kuivien aineiden kanssa.  Pyörittele taikinasta palloja ja litistä kämmenellä leivinpaperille pellin päälle. Yhtä peltiä kohden mahtuu noin 6 keksiä sillä ne leviävät uunissa mukavasti. paista noin 15 minuuttia tai kunnes kauniin ruskettuneita.

Säilytä keksejä rasiassa/pussissa jotta ne eivät kovetu liikaa. Anna kuitenkin jäähtyä ennen purkitusta.

 Iloa aiheutti myös käväisy kaupungilla. Pienestä kamarista löytyi toinen toistaan ihanampia kortteja- osa päätyy koristamaan seiniä tai muuten sisustukseen mukaan, osa lähtee postcrossingin kautta maailmalle. Pienen kamarin korttivalikoima ihastuttaa senkin takia, että heiltä löytyy usein pienten, suomalaisten yritysten/henkilöiden suunnitelemia kortteja- kuvassa on niitäkin muutama.

Ja opiskelu vaihtui postin tullessa trendiin ja siitä kirjastosta lainaamaani tyyliopukseen. Vaikka vähän naurahtelin kirjan "löydä oma tyylisi" sloganille, ihastuttaa Style kirja visuaalisella loistolla ja varsin kattavalla tietopaketilla erilaisista vaatemalleista. Myös inspiraatiota on tarjolla rutkasti.

Harkitut vaatteet, värit ja korut on nekin minusta nimittäin osa hyvinvointia. Olo on skarpimpi hameessa kuin collegehousuissa ja mieli kevyempi kun tukka on kerrankin hyvin. Kivat vaatteet saattavat muutta muuten kehnosti alkaneen päivän siedettäväksi tai jopa hyväksi sillä itsevarmuus kasvaa kun tuntee olevansa hyvännäköinen ja viihtyy vaatteisaan. Toisaalta vaatteita on myös aina käytetty kuvaamaan mielialaa joten rönttöfiilistä voi korostaa myös vaatevalinnoilla.

Voihan frilla!

Kun Novita lanseerasi sesonki-langaksi frillan, olin vähän skeptinen mutta myös kovin iloissani. "Alkuperäiset", kalliit röyhelöhuivilangat eivät sovi kukkarolleni mutta olen silti halunnut kovasti kokeilla huivin tekoa ja saada tuntumaa verkkolankaan. Anttilassa oli aikanaan tarjous näistä frilloista ja nappasin musta-valko-harmaan kerän mukaani alle vitosella, ihan kokeilumielessä.

kuva novitan

Noin 10 neuleriviä myöhemmin alkoi kiukuttaa. Langassa on ollut jo kaksi isoa solmua ja verkon silmujen erottelu toisistaan vaatii sorminäppäryyttä- langan neulominen on siis hidasta. Lanka on siis verkkomaista- alareuna on kiinteä "kaitale" lankaa ja yläreuna koostuu verkkomaisista silmuista (kuin virkattua verkkoa). Ideana on poimia verkon yläreunasta 8 peräkkäistä silmua (eli yksittäistä verkon osaa) , kääntää neule ja neuloa seuraava silmu oikein puikolla olevaan ekaan silmuun, toinen toiseen silmuun jne kunnes kaikki 8 on neulottu, kääntää neule ja jatkaa samaa mallia. Kokeilemalla oppii parhaiten. Langasta käytetään siis verkon ylintä riviä neulottaessa, muu matkaa mukana.

 Yläreunan "silmuja" on kuitenkin hankala erottaa vaikka langan verkko venyttäisi pystysuunnassa- tällöin ylärivi on kyllä suora, mutta painuu alimpien verkkokerrosten päälle. On siis nostettava sormella esiin jokainen ylärivin "silmu" ennen sen neulomista! Ihan järjetöntä. Tulos on toki hienoa mutta vähän mietityttää. Isot solmut eivät peity helposti ja ovat muutenkin rasittavia. 

kuva novitan

Anttilassa oli frillojen vierellä myös esimerkki huivi, jonka rakennetta katsellessa huomasin neuleen olevan tosi tiukkaa ja pientä. Frillan vyyhdissä kehotetaan kuitenkin käyttämään puikkoja 6-8, joten tulos  ei ole ihan niin tiukkaa. Olen kuitenkin isojen puikkojen ystävä joten eipä tämä hetkauttanut- ihmetytti vain, miksi mallikappale eroaa vyyhdin ohjeen mukaisesta (vaikka malli oli käsittääkseni Novitan esimerkkimalli). Vyyhdin ohje on myös hankalasti muotoiltu vaikka kuinka mainostetaan että kerästä syntyy helposti huivi. 

No jos jotain pahaa niin hyvääkin; lanka tuntuu ihanalta! Juuri kivan keveältä, sileältä ja täten sopivalta sisäkäyttöön talvisin ja muulloin ihan kaulaliinan korvaajaksi. Itseä rassaa vaan langan olomuoto ja silmujen löytämisen hankaluus, että projekti pitkittynee paljonkin. 

Päädyin frillan pariin miettiessäni seuraavaa neuleprojektia (Minni Hiiri pipo on jo valmis- siitä lisää lähipäivinä) ja taidankin siirtyä selailemaan lehtiä inspiraation toivossa, frilla saa odottaa seesteisempiä ja kärsivällisempiä aikoja.