perjantai 30. maaliskuuta 2012

Puolukka-banaani kakku




Tein eilen mitä ihaninta "kuivakakkua" Chocochilin  ohjetta vahvasti mukaillen. Niinsanonut kuivakakut ovat kahvipöydän vakioita ja lapsuudelta muistankin lähinnä tiikerikakun, joka oli aina enemmän tai vähemmän kuivaa, kahvipöydästä riippuen. Koska mielikuvani kuivakakuista olikin noh, kuiva, arastelin muutama vuosi sitten edes testata kuivakakku ohjetta. Mielipiteeni käänsi kuitenkin toivo paremmasta eikä yksikään kokeilemani kuivakakku ohje ole koskaan ollut kuiva. Ei tämäkään! Seurasin siis Chocochilin ohjetta aika napilleen mutta muutin vähän paria mittaa sekä käysin margariinin sijaan rypsiöljyä. Alkuperäinen ohje löytyy linkkiä seuraamalla, tässä oma modaukseni, ehkä hieman "keveämmästä (ja yhtä banaania halvemman)" puolukka-banaanikakusta.

Puolukka-banaanikakku

4,5dl vehnäjauhoja
1,8dl sokeria
1,5tl leivinjauhetta
1,5tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
3 dl puolukoita
1 iso banaani
1,5 dl kauramaitoa
1 dl rypsiöljyä

Koristeluun tomusokeria

Lämmitä uuni 175 asteeseen, öljyä+jauhota rengasvuoka. Mikäli käytössäsi on silikoninen rengas vuoka, pieni öljyäminen riittää eikä sekään ole pakollista.

Sekoita kuivat aineet yhteen. Muussaa banaani toisessa kulhossa ja sekoita mukaan maito ja öljy. Sekoita puolukat (jäiset tai ei) kuivien aineiden joukkoon.Miksaa seokset sitten yhteen tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina vuokaan suht tasaisesti ja paista keskitasolla noin 50 minuuttia tai kunnes kokeilutikkuun ei jää taikinaa. Anna jäähtyä ja kumoa lautaselle. Koristele halutessasi tomusokerilla.

torstai 29. maaliskuuta 2012

DIY farkkushortsit vol 2. prosessissa


Kevät! Anttilasta sai 2,90e kuuden narsissi ryppään paketin mukaan joten nyt on pöydän kulmilla siellä täällä ihanan aurinkoisia kukkia. Oikeat kukat piristää heti ja koska olen kasvanut viherkasvien täyttämässä kodissa, kaipaan kasveja aina vaan  lisää tähän omaan kotiinkin. 

Pieni sneak peak meneillään olevaan projektiin. Tähän mennessä alkujaan tumman harmaat farkut on uitettu kloridi-vesi seoksessa 5h ja sittemmin värjätty käsin kangasvärillä. Mietin vielä, värjäänkö toistamiseen vai säilytänkö kivan haalean ja epätasaisen väripinnan. Farkuista on siis tulossa shortsit vielä jossain vaiheessa.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Novita kesä 2012 sneak peak

Parin päivän päästä (30.3) ilmestyy jo uusin Novita vaikkei kevätkään ole vielä hirveän pitkällä. Ensisilmäyksen perusteella poimin suosikkeja, joista osa päätynee ihan puikollekin asti aikanaan. Ihanan herkkiä ja kevyitä malleja oli päässyt joukkoon vihdoin ja malleja taitaa löytyä moneen makuun. Värien puolesta oli aika haaleaa, ehkä jotain paljon kirkkaampaakin olisi saanut olla mukana,mutta jokainenhan itse päättää oman neuleensa lopullisen värin kuitenkin. Lehden ilmestyessä pääsee näkemään sitten vähän tarkemmin mallit ja niiden toteutukset mutta näitä ainakin odotan innolla;

Anna-Sofiall ihanat neulebikinit, näitä katsoin jo huippiksessakin 


Modernihko ja herkkä kietaisuneule passaisi juhlaankin
Veikkaan että tämä malli on monelle mieleen, neulekuvio on kieltämättä veikeä


Voiko paljon söpömmäksi mennä? 


Olen viittojen kova ystävä vaikka niiden käyttömahdollisuudet ovat ajoittain rajoittuneet, tämä on kyllä hyvin sievä ja kevyt malliltaan. 
Tälläiset valuvat neuleet jaksavat aina innostaa.

Kesän lehti näyttää kyllä ennakolta kivemmalta kuin kevään lehti joten odotan sitä ihan innolla, joskos se antaisi potkua ja saisin tekeillä olevan neulepaidan viimein valmiiksi, takakappaletta vaillehan se enää on.

(kaikki kuvat Novita.fi)

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Revi siitä

Hieman kulahtanut mutta ihana paita  on ollut eestä ja takaa saman pituinen aikoinaan
Outsapop  näytti Blogistaniassa kuinka t-paita revitään ja tästä inspiroituneena onkin revitty paitaa! Sain siskolta Pariisin tuliaisena pari vuotta sitten valkoisen printillisen,hyvin istuvan paidan, jolle kävikin sitten näin.. tähän jää koukkuun! Ihan järjettömän kivaa oikeasti purkaa paidan kudosta silmu kerrallaan ja nähdä kuinka kudos venyy hutuksi ja ihanan pehmoksi verkoksi. Materiaalit käyttäytyvät eri tavalla revittäessä, eli paksumpi neulos purkaantuu selvemmin ja suuremmissa erissä, silmut näkyvät myös selvitä jonoina. Ohuemmassa materiaalissa silmukkajonot erottuvat hieman huonommin. Itsellä paitaan repeili kunnon reikiäkin joita aluksi säikähdin mutta tajusinkin että ne helpottavat patti tilainteita, sillä niistä saa helposti uudesta silmusta kiinni ja purkaminen helpottuu. Lisäksi reiät tuovat ihan kivaa näköä paitaan eivätkä siis pilaa purkamista.


Paidan takaosa on siis revitty silmukka kerrallaan, lähes koko leveydeltä.Mitä napakampi materiaali ja mitä lähempänä 100% puuvillaa, sitä parempi!

Eteisen ihanan lämmin valo tekee kuvista ihanan keltaisia

Paita on nyt siis takaa läpikuultava ja ihanan kevyen liehuva, me likes!


Repimiseen syntyy helposti addiktio, tämän jälkeen olen riekaloinut hieman jo yhtä toppia mutta koetan lopettaa siihen, etteivät kaikki paidat pian ole yhtä huttua.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Key lime pie

Makennälkään ja överi-kermaisuuden kaipuuseen iskee kuin nyrkki silmään tämä piiras. Limen ja kerman liitto on taivaallinen eikä murea keksipohja pahenna kokonaisuutta lainkaan. Yhden palan syö helposti mutta paljoa pidemmälle ei kerralla pääse- kaverit kannattaa siis kutsua kylään tekemään tästä tuhoa tai sitten valmistautua nauttimaan monta makeaa aamupalaa.




Leivoin lauantai-iltana, sunnuntaina päivällä oli melkein puolet mennyt jo!

Vain muutamasta raaka-aineesta koostuva piiras on melkeimpä hienostunut vaikka tekoprosessi on helpompaa kuin heinän teko. Amerikan puolelta tuttu Key Lime Pie sai ohjeensa tällä kertaa Humming Birdin kirjasta. Parantaa kurjimmankin päivän varmasti.

Piiraaseen tulee kondensoitua maitoa, eli "tiivistettyä"maitoa, sokeroitua sellaista. Kondensoitua maitoa myydään säilyketölkeissä ja ne löytyvät usein kaupan hedelmäsäilykkeiden lomasta, esim kookosmaidon vierestä. Tätä ei voi korvata millään muulla ilman että rakenne kärsisi huimasti. Jyväskylässä kondensoitua maitoa löytyy aivan keskustassa kaikista ruokakaupoista joten sen saatavuus alkaa olla jo aika hyvä. Etniset kaupat auttavat ellei perusputiikista löydy. Hintaa tölkillä on yleensä vähän reilu euro tai lähes kaksi, riippuen merkistä.

Key Lime Pie

500g digestive keksejä
200g voita sulana

8 kananmunan keltuaista
2 tlk kondensoitua maitoa
5 limen kuori raastettuna sekä mehut


2-3 prk kuohukermaa (koristeeksi vähän raastettua limen kuorta)

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele halkaisijaltaan 23cm piirakkavuoka.
Murskaa keksit hienoksi joko käsin tai tehosekoittimella. Sulata voi ja sekoita keksijauheen sekaan kunnes seos on yhtä massaa. Taputtele ja tiivistä taikina piirakkavuoan pohjalle ja esipaista 20min ja anna sitten jäähtyä.

Raasta limeistä kuoret ja purista mehut kulhoon. Lisää kananmunan keltuaiset sekä kondensoitu maito, sekoita hyvin yhteen, seos saostuu itsestään. Kaada täyte jäähtyneen piirakkapohjan päälle ja paista 150 asteessa 20-30 minuuttia, eli kunnes täyte on kiinteää mutta keskeltä vielä pehmeää (ei tytisevää hytisevää kuitenkaan). Anna jäähtyä täysin pöydällä, peitä kuvulla tai esim kelmulla ja laita jääkaappiin hyytymään vähintään tunniksi tai yön yli.

Vatkaa kuohukerma pehmeäksi vaahdoksi ja kuorruta piiras sillä ennen tarjoilua. Voit halutessasi raastaa ylle vielä hieman limen kuorta.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Kirpparille Jyväskylässä

Olen aika satunnainen kirppiskävijä- ajoittain tulee käytyä toosi useasti ja joskus unohtuu moneksi kuukaudeksi. Nyt kun on ollut lähes viikon oma kirppispöytä Centrumilla, alkoi tehdä mieli vähän kehaista muutamaa keskustan kirpparia.

Suosikkini JKL:n keskustan kirppareista on Centrum . Ko. kirppari löytyy tosiaan aivan keskustasta, kävelykadun alapäästä, Hemmingwayn jälkeen oikealle käännyttäessä, pelastusarmeijan jälkeen rakennuksen päädyssä. Centrum on itsepalvelukirpputori jonka tarjonta ja kysyntä tuntuu vaihtelevan todella paljon. Ajoittain kirppis on aivan täynnä ja pursuaa hyvää tavaraa mutta pieniä lamakausiakin on nähty kun suurin osa pöydistä on tyhjiä. Niin tai näin, nuorelle asiakkaalle löytyy useasti paljon läpi kahlattavaa. Centrumilla on myös tapana törmätä hurjiin hintaeroihin eli täältä voi löytää oikeilla halvoilla kirpparihinnoilla loistotavaraa ja seuraavassa pöydässä nähdä todella kulahtaneen marimekko paidan kymmenellä eurolla. Onneksi myyjiä on monenlaisia ja kiitos Jyväskylän sankan opiskelijakansan, tavaran vaihtuvuus on suuri ja tarjolla monentyylistä tavaraa. Perus-pöydän vuokra on tällä hetkellä 6pv/27e ja itse olen aina päässyt voitonpuolelle vaikka kirppari ottaa 5% provikan myynnistä. Pöydän hinta on siis varsin passeli ja asiakkaita tuntuu käyvän paljon. Tarjolla lähinnä vaatteita mutta myös paljon leffoja,kirjoja ja satunnaisia tavaroita, myyjistä riippuen.

Toinen kiva, aivan keskustassa oleva kirppari on Harjun lähellä oleva Ekocenter. Ekocenter löytyy siis Kirkkopuiston jälkeen Gummeruksen kadun yläpäästä. Samalla kadulla on mm. Tiimari ja Kampusdata, kirppis löytyy aivan kadun yläkulmasta eli juuri ennen harjua.  Ekocenterin ehdoton plussa on sen halpuus. Täältä olen harvoin löytänyt vaatteita (ehkä vetoavat enemmän vanhempaan porukkaan/ tuunausintoilijoihin) vaikka joskus joukossa on helmiä. Vanhoja kunnon Leviksiä ja muita hyväkuntoisia farkkuja täällä on usein ihan parilla eurolla. Ekocenterissä on myös hyvä kirjavalikoima, joita saa yleensä kilohinnalla. Vaatteiden lisäksi pikkutavaraa, huonekaluja ja esineitä myynnissä ok hinnoilla. Tämän ekocenterin lisäksi Jyväskylässä on myös keskustan ulkopuolella, Seppälän tienoilla toinen Ekocenter joka on keskittynyt huonekaluihin, osoite nettisivuilla.

Pienen kävelymatkan päästä keskustasta löytyy tietysti myös ihana Fida Tapionkadulta eli keskustan terveyskeskuksen ja pienen siwan läheltä (tarkempi osoite linkistä). Fidan ainoa miinus on ajoittain kalleus. Hinnoittelu on joskus vähän yläkanttiin mutta valikoima on usein todella hyvä. Tarjolla vaatteita naisille, miehille, lapsille sekä uhreilukamaa, retromekkoja, vöitä, laukkuja ja kenkiä. Vaatteiden lisäksi runsaasti astioita, sisustustekstiilejä, käsityökamaa, joitain leluja, urheilukamaa, leffoja ja muun muassa vanhoja kirjoitettuja postikortteja. Tavaran laatu on vaatteiden suhteen yleensä tosi hyvä ja valikoimaa tosiaan on, rekit ovat aina täynnä. Kirppiksellä on myös vuodenajat huomioitu eli eri sesonkeina löytyy aina vähän erilaista tavaraa. Fidahan on siis tunnetusti lähetystori- myynnissä lahjoitettua tavaraa ja Fidassa hinnoittelee tuotteet täten henkilökunta. Tuotto menee kehitystyöhön ja hyväntekeväisyyteen (ainakin osittain, pitäähän putiikit pitää pystyssäkin..)

Jos keskustasta haluaa lähteä muualle, löytyy Seppälän alueelta mm. Kirpputorimarket sekä Kirpparille.fi, jotka ovat todella isoja kirpputoreja ja vieläpä itsepalvelukirppareita. Jyväskylässä on tietysti myös Spr-kirppareita mutta niillä käyn niin harvoin etten paljoa osaa niistä sanoa.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Mustikkamuffinit ala Humming bird




Makean nälkä taittui näillä ihanan mehevillä ja helposti syntyvillä muffineilla. Bonuksena muffinit ovat ainakin vähän terveellisempiä kuin kuppikakut, vaikka kukapa sitä terveellisyyttä hakee makeata leipoessaan.  Mutta ihania siis, ehkä mustikkaisimpia ja meheimpiä mustikkamuffineita joita olen maistanut.

Ohje väittää että tulee 12 kpl ja se pitää kutinsa mikäli omistat muffinivuoan jonka koloset ovat Amerikkalaisten/Brittien muffinien kokoisia. Suomalaisia, pienenpiä muffineita syntyy noin 24 kpl. Alkuperäinen ohje kehottaa vatkaamaan kaiken sähkövatkaimella, itse tein ihan käsilihas voimalla mutta kumpivain tapa pelittää. Veikkaan, että sähkövatkaimella saa muffineita jotka nousevat hieman paremmin, mene ja kokeile!

Mustikkamuffinit

5,5 dl vehnäjauhoja
4,4dl sokeria
1 tl suolaa
1,5 tl leivinjauhetta
0,5tl ruokasoodaa
3,75 dl piimää (tai piimän puutteessa osa luonnonjugurttia, osa vettä, niin että koostumus on paksuudeltaan piimän tasoa)
1 kananmuna
0,5tl vanilja-aromia
70g suolatonta voita/margariinia sulatettuna
3,5dl mustikoita

Kuumenna uuni 170 asteeseen. Sekoita jauhot, sokeri, suola, leivinjauhe ja sooda keskenään hyvin yhteen. Sekoita toisessa kulhossa yhteen piimä, muna ja vanilja-aromi. Kaada seos jauhojen joukkoon hitaasti ja vatkaa ainekset sekaisin.
Kaada mukaan voisula ja vatkaa kunnes se on juuri ja juuri sekoittunut mukaan. Vatkaa sitten nopsempaan taikina tasaiseksi ja sileäksi.

Sekoita lopulta mukaan varovasti mustikat tasaisesti taikinaan ja lusikoi taikina paperivuokiin (muffinipellissä) ja jätä nostovara (noin 1/3). Paista 20-25 minuuttia, tai kunnes kimmoisia ja vähän ruskettuneita. Jäähdytä.


Niin, ja vihdoin! 12 kinderin jälkeen tuli vihdoin barbababa, 1/5 ei ihan pätenyt muhun siis! Mutta tulikin kiva, nörtti tiedemies barbababa.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Sekamarjapaistos aka cobbler

Olen kaivannut jotain makeaa mutta suht terveellistä (tai ainakin muka-terveellistä) tässä muutaman päivän ja kun törmäsin Leila Lindholmin Vielä yksi pala! kirjassa tähän

Leilan versio

Minun versioni

nousin siltä istumalta kaivelemaan pakastinta ja nyppimään taikinaa. Tuli ihanaa! Superhelppoa ja hyvä piirakankorvike tai perinteisen kaurapaistoksen korvike. Käy myös vegaaneille hei. Tässä oma mukailuni Leilan ohjeesta;

Sekamarjapaistos 1 vuoallinen

100g margariinia
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniliinisokeria
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1/2 dl sokeria
1/2 dl kauramaitoa
1 dl kookoshiutaleita

Täyte (määrät riippuvat vuokasi koosta !)

noin 1 litra marjoja ; itsellä pakasteesta mustikoita, punaviinimarjoja sekä mansikoita ja karviaisia
pakastettuja omenaviipaleita pari kourallista tai 1-2 tuoretta omenaa viipaleina
1 dl sokeria
vajaa 1 dl mantelijauhetta

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Nypi margariini yhteen jauhojen, sokerin, leivinjauheen, vaniliinisokerin sekä suolan kanssa. Lisää seokseen hiljalleen kauramaito ja sekoita lopulta mukaan kookoshiutaleet.

Levitä marjat ja omenaviipaleet vuokaan sikinsokin ja ripottele ylle sokeri. Ripottele ylle sitten taikinamassa kökkäreinä (?!) jotta se peittää suht hyvin kaikki marjat muttei ole kuitenkaan tasainen taikinalevy vaan koostuu siis keoista. Paista uunin keskitasolla 25-30 minuuttia tai kunnes taikina on saanut väriä pintaan.

Nauti sellaisenaan vähän jäähdyttyä tai vaikka jäätelön, kermavaahdon tai vaniljakastikeken kera. Mulle kelpasi ihan sellaisenaan, ihana kontrasti vähän happamien punaviinimarjojen ja hennosti kookoksisen ja makean taikinan välillä.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Eka kerta keittössä; kaalikääryleet

Keitetyn kaalin imelä haju? Limaisuus ja lötköisyys? Makusekasorto ja liika makeus? Kaikki poissa! Ei mitään tietoa edellä mainituista kun värkkäsin itse ihan ekaa kertaa kaalikääryleitä kotona. Toki kaali haisee kun keittyy tai paistuu, mutta ei yhtään niin kauhesti kuin muistin. Nappivalinta siis, kaikki hyvin ja helppoa kuin heinänteko. Kaalia jäi yli paljon joten tänään luvassa vielä pilkkomista ja pakastamista. Marttaliiton nettisivut osasi kertoa nimittäin että keitetynkin kaalin voi pakastaa.



Kaalikääryleet

1 varhaiskaali (tai muu valkokaali/keräkaali tms)
1 sipuli
1 1/2 dl riisi monivilja seosta
2 dl soijarouhetta
4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 kananmuna
yrttisuolaa
hieman grillimaustetta
mustapippuria
siirappia

Leikkaa kaalin kanta pois ja keitä sitä isossa kattilassa kunnes lehdet irtoavat helposti.Lämmitä uuni 225 asteeseen. Silppua sipuli ja keitä riisi kasvisliemikuution kanssa (katso ohje paketista vaikka tai keitä summittaisessa vesimäärässä mainittu määrä riisiä). Kuullota sipulia pannulla voissa ja lisää sitten soijarouhe sekä vesi, anna turvota.

Nosta nyt viimeistään kaali kattilasta pois ja irrota varovasti lehtiä kokonaisina. Lehtien määrä vastaa kääryleiden määrää! Silppua vähän ylimääräistä kaalia täytteen mukaan. Sekoita pannulla riisi, soijarouhe, sipuli, kaalisilppua sekä mausteet ja kananmuna.

Vuoraa vuoka muutamilla kaalinlehdillä jotta kääryleet eivät varmana tartu vuoan pohjaan.

Lusikoi täytettä kaalinlehdelle ja rullaa se kääryleeksi, taita rullan päädyt alle ja aseta kääryle vuokaan. Toista sama kunnes vuoka on täynnä, lorauta päälle siirappia ja paista uunissa noin 20-30 minuuttia.

Niin hyvää! On ihan uskomatonta miten inhokki ruoka voikin olla TOSI hyvää kun sen tekee itse ja mallaa mieleisekseen. Eihän tämä ohje ole ehkä ihan ortodoksinen kääryleohje (esim grillimauste..) mutta maistui hyvältä, mikä on pääasia! Tälläinen onnistumisen fiilis on yksi kokkaamisen parhaista jutuista (sen ruuan lisäksi siis), varsinkin tälläisenä viikkona kun ei ole aikaa mihinkään ja kaatuu ilta illalta aiemin nukkumaan. Kaalikääryleiden voimalla viikonloppua kohti siis!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kevät hype

Olen kevään suhteen vuoristorata-optimisti, eli mielipide vaihtuu ihan jatkuvasti, joko joko kevät vai vielä talvi? Kun kadulla tulee vastaan nahkatakkia/toppatakkia/villakangastakkia/parkaa tuntuu, että koko kansa on vähän sekaisin. Puhurituuli ei paljoa asiaa avita. Tänään vedin rakkaat converset jalkaan ja kaulaan kiedoin kevyen kankaisen putkihuivin tuulta vastaan, lapasetkin olivat ohuet. Kyllähän sen kevään on pakko tulla hetipian, tietkin alkavat olla paikoin aika kuivia tai paljaita ainakin.

Vielä menee aikaa, tiedän. Pekka Pouta tosin kertoi että kiuruja on jo bongattu kymmenittäin Turun seudulla ja vanhan sanonnan mukaan "Kuu kiurusta kesään" niin eiköhän noi linnut ole oikeassa! Optimismi on siis sallittua. Olen hiljalleen vaihtanut neulemekot kevyempiin kolttuihin ja jättänyt salavihkaa villasukat kotikäyttöön, alitajunta hinkuu kevätauringon alle!

Kuvassa oleva laukku on tulevan (tulevien toivon) kevään/kesän pelastaja. Kun yksi pikkulaukku toisensa jälkeen on mennyt rikki otin itseäni niskasta kiinni ja lähden laukkumetsään, Glitteristä löytyi tuo ihanuus! Kamelin/vaalean ruskean väristä laukkua mulla ei ole aiemmin ollutkaan ja tuon yksilön yksityiskohdat olivat vaan ihan vastustamattomia. Vähän etkä kitsastaa ettei laukku ole oikeaa nahkaa mutta koska Ginasta vuosia sitten ostettu suht samankokoinen laukku on tällä hetkellä ainoa toinen elossa oleva pikkulaukku, päätin luottaa keinonahkaan nyt uudestaan.

Vielä semmosta, että en osaa sanoa onko nää isommat kuvat liian isoja kuitenkin? Mielipiteitä? Aiemminhan olen käyttänyt pienenpää kuvakokoa, mutta ajoittain on tuntunut että se on jotenkin todella pieni, eikä yksityiskohdat tunnu näkyvän.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Reseptilöydöt

Lifestyle- ja ruokablogien selailussa on muutama miinus; nälkä tulee äkkiä ja samoin halu alkaa tehdä yhtä ja toista samantien, oli kello sitten mitä hyvänsä.Parin päivän sisään olen törmännyt pariin suussasulavan kuuloiseen arkiruoka ohjeeseen jotka vaikuttavat NIIN hyviltä arjen ihastuttajilta että on pakko hypetellä niitä hieman;

Ensimmäinen on Chocochilin Kikherne-tomaattikeitto
Kuva Chocochili.net
Ruoka näyttääkin jo niin hyvältä että varmaan joku toinenkin vakuuttui?

Kuva Liemessä blogista

Ja toinen Liemessä blogin Soijalasagne. Kunhan viikonloppu alkaa hiipiä lähemmäksi ja päivässä on taas vähän enemmän (ehkä) vapaasti käytettäviä tunteja aion ehdottomasti kokata jotain kunnolla, ehkäpä jopa jompaakumpaa mainitsemistani ohjeista. Ohjeet ovat vieläpä ihan suosikkeihin kuuluvista ruokablogeista joten makuelämys on takuuvarma.

Mulla on myös kovana projektina pyöräyttää kaalikääryleitä ihan asap kunhan saan aikaiseksi ja nappaan jostain mukavan ohjeen. Olen vakuuttunut nimittäin, että lapsuuden ruokakammot ja kouluruoan koettelemukset ovat vääristäneet monet ihanat ruuat mössöksi mielessäni ja oikeasti ne ovat ihania. Esimerkiksi koulun nakkikeitto oli kamalaa; itsetehtynä tosi ihanaa! Sama pätee moneen muuhunkin.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Tänään tarjolla juustomakaronia aka mac&cheese

Kauhistuin hieman kun hain blogin arkistoista juustomakaronia enkä löytänyt sitä. Vaikka ohje jossain lymyilisi, ansaitsee se re-runin, onhan tällä sapuskalla selvitty elossa hurmaavan usein. Juustomakaroni oli jo vähän eläkkeellä, tuli syötyä sitä niin paljon, mutta nyt, vetreämpänä kuin koskaan, annos ihanaa juustomakaronia tarjolla! En tehnyt itse, tulin valmiin aterian ääreen mutta lukemattomia kertoja tätä ennen olen tehnyt itsekin. Ja voi kuinka onnellinen olin tullessani kotiin pitkän päivän jälkeen ja vastassa oli niin hurmaava lämmin ruoan tuoksu!



Tämä on aika kaukana amerikkalaisten suosimasta mac&cheese ruoasta mutta idea on sama, juustoista makaronivuokaa! Ja teemakin on sama kuin amerikassa; helppoa halpaa opiskelijabudjetille sopivaa lohturuokaa.

Ohje juustomakaroniin on napattu vuosia sitten Kotivinkistä ja noudattelee aikalailla alkuperäistä ohjetta tässäkin.

400g makaronia
1 sipuli
25g voita
2 rkl jauhoja
2 dl vettä
2 dl ruokakermaa
1 kasvisliemikuutio
1 tl suolaa
mustapippuria
1 dl haluamaasi juustoraastetta (emmental/mozzarella seos ihan bueno)

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Keitä makaronit ja hienonna sipuli. Kuullota sipulia hetki voissa paistinpannulla. Lisää jauhot ja paista hetki. Sekoita mukaan vesi, kerma ja kasvisliemikuutio. Sekoita hyvin ja mausta suolalla ja pippurilla. Jäähdytä seosta hieman ja lisää juustoraaste. Sekoita seos sitten vuoassa makaroneihin ja paista noin 20 minuuttia uunin keskitasolla.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Lauantain kivoimmat

Olen syönyt uuniohrapuuroa toista päivää valmiin mansikkakiisselin kera joten ruokapuoli on ollut ihanan vaivatonta- ja täysin kuvauksetonta. Tänään on tarkoitus tehdä vielä lämpimiä voileipiä mutta nekin on jo niin peruskauraa etten jaksa odottaa niitä tätä merkintää varten.  Olen ollut kuitenkin muutoin tosi ahkera ja sulattanut pakkasen ja siinä samalla siivonnut jääkaapin tiivisteiden koloista ritilöihin asti!



 Nyt tuntuu oikeasti puhtaalta! Kyytiä sai myös kaappiin lojumaan jääneet purnukat joita ei oikeasti siellä tarvita. Nyt alkaa olla viimeiset viikot kohta käsillä kun ulkona on samat asteet kuin pakkasessa- jääkaapin siivous ja sulatus on siis ihan paikallaan! Vaikka eihän se parhainta lauantai-puuhaa ole, mutta palkitsevaa.


Kauhee salama, iltakuvaus pannaan!
Lisäksi kävin viimein varaamassa kirpparipöydän. Eilen tarttui mukaan alekupongin innoittamana pari kynsilakkaa sokkarilta ja samaan syssyyn poskipunaa! Innostun meikeistä aina ajoittain ja nyt on taasen sellainen kausi. Rimmelin 3-sävyinen paletti ihastutti monimuotoisuudellaan; suloisen pinkkiä, vaaleaa ja luumuhkoa punaa eli tosi passelia vaaleahipiäiselle.

Tänään siirryin myös nokia-maailmaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Nokia C3 palvelee toivottavasti jatkossa hyvin ja lainapuhelin saa vihdoin siirtyä takaisin eläkkeelle. C3 valikoitui puhelimekseni ihanan värin, mallin ja näpsäkän koon takia. Puhelimessa on lisäksi itseni kelpuuttama kamera ja aika tärkeinä bluetooth ja usb yhteys. Eiköhän tällä taas selviä, toivottavasti pitempään kuin vajaan vuoden (jonka jälkeen mun puhelimilla on tapana alkaa hajoilla..). Myös Nokian Lumian halvempi versio oli kilpakumppani mutta koska se tuntui kädessä niin isolta (vaikka kosketusnäyttö oli hiottu paaljon paremmaksi kuin mitä nokioilla oon tottunu näkemään) ja hinta vähän kirpaisevammalta kuin C3, lähti pinkki kaunokainen mukaan. Ei paljoa jäänyt harmittamaan ettei tullut taas kosketusnäytöllistä puhelinta koska uusi on niin söpö!


Kynsilakkoina Goshin sävy Miss Sweety sekä Rimmelin musta crack-lakka. Goshin sävyyn tykästyin ihan heti- sopivan neutraali mutta sävy ei siltikään ole liian beige.

Ihanaa viikonlopun jatkoa jokaiselle! 

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Aamupalasuosikit

 Olen löytänyt taas pari uutta suosikkia; Ingmanin Luomu Vanilja Jogurtin (makeutusaineena rehellistä sokeria sekä vaniljan makua tuomassa vanilja-aromia ainaki). Jälleen yksi poikkeus suomalaisessa jogurtti hyllyssä; tämä on oikeasti aika paksua ja pehmeää, ei lirua! Eikä liian vaniljaista.
Jogurtin kaveriksi ihan tosi hyvä mysli. Myslihyllyn edessä olen aina vähän sormi suussa- vaihtoehtoja ihan järjettömästi ja suuressa osassa paljon jotain muuta kuin pähkinöitä ja hedelmiä, löytyy suolaa, sokeria, makeutusaineita tms. Rainbow osas kuitenkin yllättää: kaurahiutaleet, rusina 25 %, ohrahiutaleet (ohra, sokeri, suola, ohramallas, emulgointiaine (E 471)), vehnähiutaleet, kuivattu taateli 9 %, hasselpähkinä 7 %, paahdettu banaani 2 % (banaani, kasviöljy, sokeri, hunaja, aromi), kookoshiutale 2 % (kookos, sokeri). Suolapitoisuus 0,3 %. Saattaa sisältää maapähkinää tai muita pähkinöitä, maitoa, soijaa tai seesaminsiementä.

Tein pienet ilotanssit tämän sisällystiedotteen luettuani. Mukana on joo sokeria ja suolaa mutta siihen se vähän jääkin. E471 on rasvahappojen mono-ja diglyseridit, synteettisesti valmistettu, joten sitä, onko rasva kasvi-vai eläinperäistä ei voi tietää ellei pakkaus erikseen erittele tai ellei kysy valmistajalta. E:n vähän tuntemattomuus ei kuitenkaan mua hetkauta; aina on jotain ellei itse tee. Tässä myslissä on kuitenkin yllättävän vähän mitään hullua ekstraa ja suolapitoisuus kivan matala. Plussaa myös kivasta pakkauksen koosta ja hinnasta (vajaa 3e jos muistan oikein). 


Kivalla aamupalalla muuten kankealta tuntuva perjantai käyntiin, ehkä askel keventyy vielä päivän mittaan. 

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Hyvinvoinnista hyvään oloon

 Hyvinvointi ja sen tavoittelu on mulle ollut aina vähän ongelmallista. Hyvinvointia ei kuuluisi tavoitella- onhan hyvinvoinnin peruste se, ettei sen tulisi aiheuttaa stressiä tai harmia. Hyvinvointi muuttuu myös median avulla usein synonyymiksi hoikkuudelle, sporttisuudelle, hyper terveelliselle ja trendikästä dieettiä mukailevalle ruokavaliolle ja ties mille muulle hyperille. Ja tämähän ei ole ongelmallista jos Sinusta näiden asioiden tekeminen tuntuu hyvältä ja luontevalta. Kaikilla ei kuitenkaan varmaan ole näin.

Olen itse löytänyt (tai löytänyt ja löytänyt) liikunnasta iloa ja euforiaa vasta nyt vajaan parin vuoden sisään. Olen aina rakastanut tanssimista, mutta muunlaista liikuntaa (tai säännöllisiä tanssitunteja) ei ole elämääni juuri kuulunut. Kaksi kesää takaperin ihastuin aamulenkkeihin ja siitä lähtien olen liikkunut ainakin vähän enemmän. Parhaimmillaan lenkiltä saa hurjan energiarypäyksen ja kun samalla kroppa venyy ja vertyy niin että kestää paremmin istumatyöhommia,  näin hyvinvointinikin on parantunut.  Myös upea auringonpaiste ja ihana sää tuovat hyvää oloa- siksi ulkona liikkuminen tekeekin joskus tupla-hyvää.

Mulle hyvinvointi ei kuitenkaan keskity liikuntaan. Hyvä kirja, tuoreet leipomukset, kynsien lakkaus, tv-sarja maratonit ja ystävien seura kuuluvat tosi keskeisesti hyvinvoinnin ylläpitoon ja laatuun.



Esimerkiksi nämä ihanan chewyt keksit (suomen kieli ei taida tarjota hyvää vastinetta näiden keksien rakenteelle, keskeltä vähän pehmeän notkeat, reunoilta rapeat) ovat ehdoton juttu päivään, jolloin tavarat tippuu käsistä. Lisäksi ilahduttaa, ettei keksejä varten tarvitse poiketa kauppaan- kaikki löytyy hyllystä. Vaikka yritänkin vähän katsoa ruokavalioni perään ja syödä monipuolisesti ja suureksi osaksi terveellisesti (terveellisyys mulle = paljon tuoreita kasviksia, hyviä rasvoja, täysjyvää ja monia makuja) kuuluu mun ruokavalioon ihan häpeilemättä leivonnaiset, niistä en luovu!

Ihanat keksit

200g margariinia
3 dl sokeria
loraus vaaleaa siirappia
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
1 kananmuna
1 keltuainen
2 tl maitoa
1 1/2 tl vaniliinisokeria

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sulata margariini, sekoita kaikki kuivat yhteen paitsi sokeri. Sekoita sokeri sulan margariinin joukkoon, vatkaa ja lisää muna, keltuainen, maito.Sekoita yhteen kuivien aineiden kanssa.  Pyörittele taikinasta palloja ja litistä kämmenellä leivinpaperille pellin päälle. Yhtä peltiä kohden mahtuu noin 6 keksiä sillä ne leviävät uunissa mukavasti. paista noin 15 minuuttia tai kunnes kauniin ruskettuneita.

Säilytä keksejä rasiassa/pussissa jotta ne eivät kovetu liikaa. Anna kuitenkin jäähtyä ennen purkitusta.


 Iloa aiheutti myös käväisy kaupungilla. Pienestä kamarista löytyi toinen toistaan ihanampia kortteja- osa päätyy koristamaan seiniä tai muuten sisustukseen mukaan, osa lähtee postcrossingin kautta maailmalle. Pienen kamarin korttivalikoima ihastuttaa senkin takia, että heiltä löytyy usein pienten, suomalaisten yritysten/henkilöiden suunnitelemia kortteja- kuvassa on niitäkin muutama.

Ja opiskelu vaihtui postin tullessa trendiin ja siitä kirjastosta lainaamaani tyyliopukseen. Vaikka vähän naurahtelin kirjan "löydä oma tyylisi" sloganille, ihastuttaa Style kirja visuaalisella loistolla ja varsin kattavalla tietopaketilla erilaisista vaatemalleista. Myös inspiraatiota on tarjolla rutkasti.

Harkitut vaatteet, värit ja korut on nekin minusta nimittäin osa hyvinvointia. Olo on skarpimpi hameessa kuin collegehousuissa ja mieli kevyempi kun tukka on kerrankin hyvin. Kivat vaatteet saattavat muutta muuten kehnosti alkaneen päivän siedettäväksi tai jopa hyväksi sillä itsevarmuus kasvaa kun tuntee olevansa hyvännäköinen ja viihtyy vaatteisaan. Toisaalta vaatteita on myös aina käytetty kuvaamaan mielialaa joten rönttöfiilistä voi korostaa myös vaatevalinnoilla.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Puikon päällä




Minni pipo on valmis! Eikä siihen mennyt kuin pieni hujaus, käytin ohjeena loppujen lopuksi Isoveljen- vyyhdin peruspipo ohjetta ja tekaisin päälaelle kaksi tupsua ja eteen taiteilin rusetin pinkistä koristenauhasta. Tulokseen olen tosi tyytyväinen, just sopiva keväälle sillä enää ei tarvitse toivottavasti hautautua syvälle villaan vaan riittää että pipo lämmittää päätä.



Työn alla on frillaa (josta ehdin aiemmin vähän valittaakin) sekä pitsi-teepaita. T-paita tulee tennesseestä sekä hanko-langasta ja aikeena ainakin mukailla Novitan viime kevään yhtä mallia.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Suklaakuppikakut ja ihana aurinko!





 Ihana aurinko houkutteli ulos ja pääsin vihdoin luistelemaan-ja onneksi lähdin sillä saattaapi olla pian viimeiset mahdollisuudet moiseen. Jyväsjärven jäärata oli paikoin nimittäin tosi kehnossa kunnossa ja vesitaskuja oli aikalailla. Super-pinkit sukkahousut ovat nousseet kevät-auringon myötä ehdottomiksi suosikeiksi ja pääsivät nyt jäällekin, aurinkolasitkin tuli tarpeeseen. Aurinkoannoksen jälkeen kotona odottelinkin eilisiä leipomuksia.










Palasin humming birdsin pariin ja tällä kertaa syntyi suklaisia kuppikakkuja. Nämä ovat varmasti jokaisen suklaan ystävän intohimon kohde ja ovat vähän tuhdimpia maultaan kuin aiemmin tekemäni vaniljaiset kuppikakut. Ehdottoman hyviä ja loistava koostumus, jälleen kerran, ei voi kuin ihastua! Ohje siis Leivonnaisia herkkusuille- kirjasta. Voit halutessasi käyttää suklaakuorrutteen sijaan vanilja kuorrutetta, jolloin leivokset eivät ole aivan niin suklaisia.



Suklaakuppikakut

1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1,6dl sokeria
1,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
40g suolatonta voita huoneen lämpöisenä
1,2 dl maitoa (kaura,soija,normi mikä vaan käy)
1 kananmuna
0,25tl vanilja-aromia (tai vaniljasokeria 1tl)

suklaakuorrute:

5dl tomusokeria siivilöitynä
100g suolatonta voita huoneenlämpöisenä
1 dl kaakaojauhetta siivilöitynä
0,4 dl maitoa

Kuumenna uuni 170 asteeseen. Mittaa jauhot, kaakaojauhe, sokeri, leivinjauhe, suola ja voi kulhoon, vatkaa hiljaisella nopeudella kunnes seos on murumaisen kaltaista ja aineet sekoittuneet hyvin yhteen.
Vatkaa toisessa kulhossa yhteen maito, muna ja vanilja-aromi. Kaada sitten puolet seoksesta jauhojen sekaan, vatkaa korkeammalla teholla ja huolehdi ettei seokseen jää kokkareita. Säädä vatkainta hiljemmalle ja kaada loppu maito hitaasti joukkoon. Sekoita vielä pari minuuttia jotta seoksesta tulee sileää. Lusikoi taikina vuokiin, jätä nostovara. Paista 20-25 minuuttia tai kunnes pinnalta kimmoisia. Anna jäähtyä ennen kuorruttamista.

Vatkaa kuorrutetta varten tomusokeri, voi ja kaakaojauhe yhteen. Kun ainekset ovat sekoittuneet kunnolla, lisää joukkoon hiljakseen maitoa, vatkaten hiljaisella teholla. Kun kaikki maito on seoksessa, vatkaa seosta suuremmalla teholla ainakin 5 minuuttia jotta seos on hyvin kuohkeaa.

Kuorruta jäähtyneet kuppikakut ja koristele strösseleillä.