torstai 31. maaliskuuta 2011

Hasselpähkinä-rusinakeksit

Kirjastossa kannattaa käydä myös lastenosastolla kun etsii kokkauskirjoja ja uusia ideoita. Itse poimin Nuoren kokin terveelliset herkut- kirjan viime käynnillä mukaani ja yllätyin iloisesti siitä, kuinka monipuolisia ohjeita kirjassa oli.

Vaikka kirja on suunnattu nuorille, en usko että moni ns. aikuinenkaan  kieltäytyisi kokeilemasta seesamilohta, pastaa& paahdettuja kasviksia, tofulla täytettyjä pitaleipiä, eksoottista jogurttijäätelöä, pähkinähedelmäpatukoita tai nyt testissä olleita pähkinäisistä (hedelmä)kekseistä. Plussanahan tulee se, että ohjeet ovat helppoja, monia välineitä ei tarvita ja valmistus on yleensä nopeaa joten ei tälläisiä kirjoja kannata väheksyä, vaikka mitään fiininpää tai monimutkaista niistä ei löydykään. Faktahan on, että ei meillä Suomessa kotikeittiöissä joka päivä mitään kukkoa viinissä ja soufleeta tarjoilla kuitenkaan.

Ohje on modifioitu pähkinäiset hedelmäkeksit- ohjeesta. Rusinoiden sijaan voi käyttää tietysti muita kuivattuja hedelmiä/marjoja ja hasselpähkinät voi syrjäyttää muilla pähkinöillä.

Hasselpähkinä-rusinakeksit

1 dl rusinoita
2 dl kaurahiutaleita
1,25dl vehnäjauhoja
reilu 1 dl murskattuja/rouhittuja hasselpähkinöitä
125g voita/margariinia
1 dl sokeria
2 rkl vaaleaa siirappia (tai hunajaa)

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Sekoita rusinat, pähkinät, kaurahiutaleet ja jauhot yhteen kulhossa. Sulata yhteen voi, sokeri ja siirappi joko kattilassa tai mikrossa. Lisää voiseos sitten kuiviin aineiseen. Lusikoi taikinaseoksta nokareita leivinpaperille pellille, noin 1cm pakuisiksi kekseiksi. Paista noin 15 minuuttia ja anna sitten jäähtyä hiukan ennen kimppuun hyökkäämistä.
Säilytä keksit (jos ne eivät kaikki mene heti) tiivissä rasiassa.

ps. Nyt alkoi täällä kevät! Olkoon ulkona vaikka ja kuinka lunta, julistan tänne sentään kevään vaihtamalla vähän blogin ulkomuotoa, jos se vaikka houkuttelisi säänjumalattariakin laittamaan liikettä niveliin lämmön suhteen.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Katinkan kasvissosekeitto

Kelle on tuttu raastava nälkä? No varmaan aika monelle, mutta raastava nälkä on myös keittokirjavihkonen ja samalla opetusmateriaali kouluihin köksän tunneille. Tästä löytyy ruokaa, jonka tekemistä ei siedä pelätä ja raastava nälkäkin kukistuu lopputuloksena. Huolimatta oppimateriaalistatuksesta, ei vihkon antimia siedä vähätellä sillä helppoa ja hyvää ruokaa niistä syntyy, mm. täytetyt tomaatit on ollut vakiotavaraa tässä taloudessa vuosia ja nyt testissä ollut keitto tulee kyllä varmasti uudestaan visiitille lautasille. 

Tähän menee niin vähän aikaa(kuorimisesta ja pilkkomisesta huolimatta, ainekset survotaan jälkikäteen joten palojen ulkomuodolla ei ole väliä) ja aineksia on vain kourallinen että kiireiselläkään ei ole syytä olla itse keittämättä keittoaan!

Katinkan kasvissosekeitto (4:lle)

4 isoa jauhoista perunaa
3 porkkanaa
2 sipulia
1l vettä
valkosipulia
viherpippureita
kasvisliemikuutio

 Kuori, huuhtele ja pilko vihannekset. Palasista on syytä tehdä suht pieniä suhteessa toisiinsa samankokoisia jotta kypsymisaika on lyhyt ja sama kaikille. Laita vesi porisemaan ja lisää sinne kasvisliemikuutio. Kun vesi kiehuu, lisää kasvikset ja mausteet. Anna kypsyä täysin ja soseuta sitten sauvasekoittimella huolella ja kuumenna vielä kiehuvaksi mikäli soseutuksen aikana keitto jäähtyy. Avot! Valmista tuli.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Mokkapaloja!

Kokivatkohan mokkapalat deflaation samaan aikaan kun talouskin? Muistan nimittäin että lapsena näitä oli joka kahvipöydässä ja synttäreillä tarjolla, oli vierailupaikka mikä hyvänsä mutta nykyään näiden resepteihinkään ei oikein törmää. Rakkaalla lapsella on kuitenkin yhä monta nimeä, rakkauden makupalat, mokkapalat, mokkaneliöt, suklaaneliöt ja ties mitä muuta joten tuskin makunystyrämme ovat kuitenkaan muuttuneet. Mielestäni olisi aika saattaa nämä ihanuudet takaisin muodikkaiden leivonnaisten pariin vaikka eiväthän ne ole yhtä hienostuneita kuin esim macaronsit.

Olen kokenut vähän epäonnea ajoittain mokkapalojen (tms nimi) kanssa sillä reseptivalinnat ja paistoastiat ovat olleet aina vähän kiikunkaakun. Nyt turvauduin vuosia sitten Trendistä poimittuun ohjeeseen joka oli simppelein mokkapala ohje mitä olen ikuna nähnyt ja hyvää tuli ja nopsaan! Aikaa meni yhteensä noin 25 minuuttia jos sitäkään, mukaan luettuna paistoaika ja kulhojen tiskaus.

Mokkapalat

100g margariinia/voita
3/4 dl sokeria
1 kananmuna
2 rkl kaakaota (leivontakaakota tai superfoodsien originelli kaakota, ei oboyta siis)
2 tl leivinjauhetta
2 dl jauhoja
3/4 dl maitoa (kauramaitoa täällä suunnalla)

kuorrute;
25g voita/margariinia
2 dl tomusokeria
2 rkl vastakeitettyä kahvia
1 rkl kaakaota

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet yhteen ja lisää ne vaahtoon vuorotellen maidon kanssa. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle noin 24cm x 24cm kokoiseksi levyksi. Paista uunissa keskitasolla noin 10 minuuttia. Jäähdytä ja valmista kuorrute.
Sulata voi mikrossa/kattilassa ja lisää siihen muut aineet, jäähdytä kuorrute hyvin ja levitä se sitten taikinalevyn päälle. Leikkaa paloiksi ja koristele halutessasi strösseleillä.

Namnam, ei tarvii montaa pientäkää palaa jotta makeanhimo karkoittuu, ainakin hetkeksi.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Neuletoppi/tunika/mekko

Nyt tuleekin vaihteeksi neuletta eli käsityönnälkään! Malli löytyi Novita Kevät 2011 lehdestä jossa ollut kuva ei kertonut mitään todellisesta lopputuloksesta joka seuraa jos tekee tarkalleen ohjeen mukaan ja mukauttaa kappaleet mainittuihin senttimittoihin. Ensimmäinen toppitekele ei siis ole kuvassa sillä siitä tuli tosiaan ihan toppi ja sai kodin muualta kuin omasta kaapista. Sekin onnistui hyvin mutta siitä tuli tosiaan hyvin istuva toppi eikä valuva tunika, melkein mekko kuten lehden kuva feikkasi. Noh, lankaa(novita tennessee) olin ostanut niin paljon että siitä pyöräytti vielä toisenkin, tällä kertaa L kokoa käyttäen. Yhäkään pituus ei ole samankaltainen kuin Novitan mallikuvassa (vaikkakin noudattaa ohjeessa annettua pituutta) mutta täydellinen minulle!
 Neuleessa ei ole oikeaa etuosaa vaan kumpikin passaa, ihan omanmielen mukaan. Itse neuloin sekä etu-että takakappaleen niin että syntyy liukuvärieffekti kun lankojen värit vaihtuvat sekoituksen kautta.

Varsin iloinen onnistuneesta neuleesta! vyön kanssa malli kapenee vyötäröltä ja ilman sitä on kevyen liihoitteleva. Neule valmistuu todella nopeasti pidennettyjen silmukoiden avittamana ja sen voi pukea niin monella tavalla että olen kyllä ehdottoman iloinen että tuli tehtyä malli uudestaa, itselle normaalisti kaksi kokoa liian isona.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Pitaleipiä, falafeleja ja vaalkosipulia!

Aiemmin olenkin jo maininnut että tarkoituksena on ollut tehdä uudestaan falafeleja ihan alusta alkaen. Tällä kertaa inspiraatio löytyi Passion for Food kirjasta. Maku mahtava, paistokokemus ei. Eka satsi onnistui täydellisyyttä hipoen ja pallot pysyivät aivat täysin koossa, korppujauho vain karkasi öljyyn aika pitkälti. Kun olin paistanut noin 10kpl alkoi öljy olla jo sen verran likaista että falafelit alkoivat hajoilla ja öljy piti vaihtaa mutta sitä ei ollut tarpeeksi uuteen uppopaisti-satstiin joten paistoin ne sitten pannulla puoliksi upoksissa vain. Ihmettelen miksi falafelit vaan uudestaan ja uudestaan hajoavat uppopaistaessa? Johtuiko se öljyn seassa olevasta sotkusta koska alun palleroista tuli täydellisiä vai onko kyse öljyn lämpötilasta? Niin tai näin, tätä on vielä harjoiteltava.

Falafelit (noin 4:lle)

2 prk kikherneitä (a 400g)
6 rkl vehnäjauhoja
3 valkosipulin kynttä
1/2 sipuli
persiljaa
suolaa
paprikajauhetta
korianteria

paistamiseen;
öljyä
korppujauhoja

Valuta kikherneet, raasta valkosipulin kynnet ja silpua sipuli.
Soseuta kaikki falafelin ainekset yhteen joko sauvasekoittimella tai monitoimikoneella. Pyörittele massasta palloja ja kiepauta ne korppujauhoissa. Uppopaista öljyssä (tai simppelisti pannulla runsaassa öljyssä) ja laita kulhoon/lautaselle paperin päälle jotta liika öljy valuu pois.


Pitaleivät

Ohje näihin tuli Pastanjauhajilta simppelin googlauksen kautta.

Pitaleivät (noin 6kpl)

1 pss kuivahiivaa
3 dl vettä
ripaus suolaa
noin 7 dl jauhoja

Taikina tehdään ihan perusleivän tapaan, ensin kuivahiiva osaan jauhoista, lisätään neste ja suola ja loput jauhot, alustetaan hyvin ja annetaan turvota 30 min. Kauli sitten leivistä ohuita ympyröitä ja paista 250 asteessa 5-7 minuuttia kunnes leipäset ovat saaneet väriä ja popsahtaneet kuperiksi. Mitä ohuempi leipä, sitä enemmän se nousee. Ei hätiä jos eivät paljoa nouse, leivän saa silti yleensä halkaistua jotta sen voi täyttää ja ellei se onnistu, voi leivän käyttää perinteisen leivän tapaan ja asetella täytteet sen päälle.

Valkosipulikastike

noin 3rkl valkosipulia raastettuna
1 dl turkkilaista jugurttia
1 1/2 rkl sitruunamehua
mustapippuria
pizzamaustetta (tai oikeellisesti minttua)

Sekoita kaikki aineet yhteen ja laita kylmään hetkeksi.
Kastike ei muuten ehtinyt kuvaan asti kun olin innokkaana räpsinyt jo ennenkuin tajusin nostaa kastikkeen jääkaapista, mutta se nyt on valkoista jugurttipohjaista kastiketta.


Täytetty pitaleipä syntyy sitten näinkin helposti;

Edellä mainittujen lisäksi tarvitaan; punasipulia, tomaattia ja salaattia.
Leikkaa pitaleipä auki, lisää pari falafelia, kasviksia, valkosipulikastiketta ja syö!

perjantai 18. maaliskuuta 2011

vadelmamuru muffinit

Yhdistetään muffinitaikinaa+vadelmia+murutaikinakuorrute= nami arki-illan herkku!

Alkujaan ohje on Pala kakkua kirjasta mutta se muuttui kyllä aika paljon taas omassa keittiössä, hyvää tuli ja nopsaan! Vaiheita ei ole montaa vaikka muruseoskin tehdään, se lisää kivaa rakennetta muffineihin ja tekee niistä vähän erikoisempia.

Vadelmamuru muffinit

1 dl öljyä
2 dl kauramaitoa
2 luomumunaa
1 1/2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
4 dl jauhoja
ripaus suolaa
vadelmia

muruseos;

noin 50g voita
noin desi sokeria
noin desi jauhoja
reilu desi kaurahiutaleita


Lämmitä uuni 200 asteeseen. Miksaa maito ja öljy. Vatkaa munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää ne varoen nesteseokseen. Miksaa kuivat aineet kulhossa yhteen ja lisää varoen taitellen vaahtoseokseen. Nypi muruseosta varten voihin jauhot,sokeri ja kaurahiutaleet.


Täytä muffinivuoat 1/3 taikinalla, sitten kerros vadelmia ja päälle taikinaa. Ripottele ylle vielä muruseosta, paista noin 20 minuuttia uunin keskitasolla.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Feta-punasipulipiirakka

Puhuttaisiinko ruokien ja ruoka-aineiden nimeämisestä? Salaattijuusto on salaattijuustoa, on se kuutioina tai mönttinä. Feta on fetaa kun siinä lukee että feta ja rakenne on fetamainen eikä napakka salaattijuusto. Suomessa vaan tuntuu siltä usein, että salaattijuusto onkin ihan oikeasti fetaa, on se öljyssä, suolavedessä, paketissa tai ties missä kunhan purkissa lukee apetina. No, joka tapauksessa tämä piirakka tehtiin Fetajuustosta, joka tuli paketista jossa luki fetajuusto ja joka ei ollut lehmänmaitokuutioita.

Pohjan ohje on vanha suosikki alkujaan pirkka-lehdestä, täytteen kehittelin itse.

Feta-punasipulipiirakka

pohja:

100g voita
3 dl jauhoja
1 rkl vettä
1 kananmuna (luomua!)

täyte:
1 iso punasipuli
1 pkt fetajuustoa (itsellä pirkkaa, noin 200g)
1 prk ruokakermaa/kasvisrasvaseosta (keiju on kiva)
3 kananmunaa
mustapippuria
pizzamaustetta

Nypi voi ja jauhot yhteen, lisää muut aineet ja muotoile taikinaksi. Laita taikina jääkaappiin odottelemaan täytteen teon ajaksi.
Leikkaa sipuli siivuiksi ja feta ohuiksi kuutioiksi. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.
Sekoita kulhossa ruokakerma,munat ja mausteet. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, levitä ylle sipulisiivut ja feta ja kaada lopuksi ylle munakerma seos. Paista noin 25-30 minuuttia, kunnes piiras on pinnalta kullanruskea.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

missäs se kevät taas on?

Blogikin meinaa jäädä myöhäisille talviunille kun itse viipotan menemään aurinkopäivistä innostuneena. Nyt, parin viimaisen ja jälleen lumentupruttaman päivän jälkeen muistin etten olekaan päivittänyt aikoihin. Lautaselle on siirtynyt lähinnä tuttuja juttuja; pizzaa itsetehtynä, muumimamman nakkikeittoa, pakkasesta kalapuikkoja ja pussimuussia sekä juustokakkua. 

 Ei ole oikein ollut aikaa saati jaksamista väsäillä kovinkaan monia uusia ruokia, totuushan on, että samat reseptit pääsevät yleensä käyttöön uudestaan ja uudestaan pikku keittiössäni.


Nyt kuitenkin alkaa olla hiljalleen taas kokkausolo, ainakin falafeleja olisi tarkoitus kokeilla uudestaan ihan kikherneiden murskauksesta lähtien ja ehkä tutustua vähän uudenlaisiin aineksiin, tai ainakin sellaisiin mitä ei yleensä käytä. Paprikan siemenet ovat kasvaneet jo kunnon versoiksi ja niitä pitäisi jakaa omiin ruukkuihinkin jo.

Kevät kevät, täällä kaivaan sinua jo!

(kuvat kaverin ottamia noin kuukausi sitten kun luntakin oli vielä paljon reilummin.)