perjantai 30. syyskuuta 2011

Neslé Toulouse ja vaatetusjuttuja

Joskus(aina) olisi ehkä hyvä miettiä että mitä sitä oikeasti tarvitsee. Ylläolevasta listasta en halua tai tarvitse poolopaitaa, mutta hyvälaatuinen neule, sillkipaita ja LBD olisivat kyllä tervetulleita kaappiini. En osaa ostaa perusvaatteita (hankin kaksi pitkähihaista, yksiväristä paitaa vasta nyt sykyn tullen, aiemmin niitä oli yksi ) vaikka niitähän sitä juuri tarvitsee. Vaikka mulla on tunika ja ehkä toinenkin hihattomana tai lyhyillä hihoilla, ei ole sellaista syksyyn sopivaa pitkähihaista jota olen kaipaillut, aion yrittää tehdä moisen siis itse. Vaatekaappi joka toimii ja jonka osat mätsäävät onkin tässä tavoitteena joten koetan löytää kangasta joka ei riitele muiden vaatteiden kanssa, saa nähdä miten käy.

Tälläistä Polo-neulosta Eurokankaasta löysin, noin 11e/m ja ihan tekokuitukamaa.Väri on oikeasti ihan tumman violetti mutta narraa punaisen puolelle kuvassa. Olen piirtänyt kaavat (Ihanat mekot ja tunikat kirjasta) ja leikannut kankaat, nyt edessä vaan sitten se ompelu ja vaatteen koonti.

Neslé Toulouse liittyy juttuun taasen siten että tein Frendit- sarjasta tutun Pheoben "suku" reseptin mukaan keksejä toissailtana;



Olen tehnyt näitä keksejä useita eriä, aina ihan eri tavalla. Tällä kertaan mentiin köyhästi ja sattumiksi päätyi vain pari palaa suklaata sekä pähkinäpussien loppuja, sisältäen lähinnä cashew-pähkinöitä ja vähän niitä ns. aivopähkinöitä, siis hasselpähkinöitä. Fariinisokerikin oli kuin tiiliskiveä olisi jäystänyt joten senkin osuus jäi aika pieneksi, lorautin mukaan siis siirappia ja vähän enemmän tavallista sokeria. Kerrottakoon että voitakaan ei ollut, keijun leivänpäällismargariini toimi siis leivontamargariinin kanssa yhteistyössä ja soodakin oli loppu, käytin siis leivinjauhetta. No vaikka korvasin yhtä ja toista, rakenne pysyi luottoreseptin mukaisena ja makukin mukavana, ihania keksejä! Pelastivat pitkän päivän kun ruokaa sai vasta myöhään iltapäivällä.

Vähän niinku Nestle Toll House cookies (ainakin 3 pellillistä)

noin 200g margariinia
5,6 dl vehnäjauhoja
1 kukkurallinen tl leivinjauhetta
2 dl sokeria
loraus (tummaa) siirappia
2,5 + dl rouheasti rouhittuja pähkinöitä 
vähän suklaata rouhittuna (tai paljon jos sitä löytyy, mieluiten paljon siis)
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa

Sekoita kuivat yhteen, rouhi pähkinät ja suklaa. Vaahdota voi ja sokeri (ja siirappi) yhteen kuohkeaksi ja lisää sitten yhä vatkaten kananmunat. Yhdistä kuivat ja voivaahto yhteen, lisää sattumat (ne pähkinät siis)
 ja sekoita. Lusikoi ruokalusikallisia kekoja pellille leivinpaperin ylle ja paista 190 asteessa noin 10 minuuttia tai kunnes kullanruskeita. Säilö ilmatiiviiseen purkkiin kun keksit ovat jäähtyneitä

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Mättöburgerit



Blogien lukemisessa on se huono homma, että helposti huomaa saavansa joskus fiksaation johonkin asiaan. Näin kävi sunnuntaina kun luin Natan blogia ja selailin aiempia merkintöjä törmätäkseni taas siihen hampurilaiskuvaan- avokadoa, majoneesia, ananasta mmmm. Piti sitten tehdä itsekin hamppareita, tai pikemminkin sandwichejä sillä leipänä toimi paahtoleipä. Ihan loistavia! Näille kalpenee kaikki pikaruokala ketjut ja nää valmistui nopeammin kuin mitä pikaruokaa joutuu odottelemaan. Ja onpa paljon terveellisempääkin!

Mättöburgerit 2:lle

1 avokado
2 kananmunaa
2 ananasrengasta
1 tomaatti viipaleina
noin 8 viipaletta kurkkua
kiinankaalia "viipaleina"
pari kunnon viipaletta fetaa
majoneesia
4 viipaletta täysjyvä paahtoleipää paahdettuna

Ensin paistetaan kananmunat, isketään leivät paahtimeen ja sitten rauhassa viipaloidaan kaikki. Leipiä täyttäessä aloitetaan majoneesilla mutta muuten järjestys on ihan syöjästä kiinni. Osa täytteestä tippuu matkalle lautaselta suuhun joka tapauksessa ja makuharmonia on järjestyksestä huolimatta taattu.

Seuralaisena burgereille toimi edellispäivän kasvisgratiini.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Kasvisgratiinia, ihanan kermaista sellaista.

Syksy on vihannesten (juuresten varsinki) sesonkiaikaa ihan ehdottomasti ja olenkin yrittänyt nyt ottaa siitä kaiken irti, irtoaahan pari kiloa perunoita jollain 60 sentillä. Koska hyvät ainekset equal hyvä ruoka, ei voinut mennä metsään yhdistäessä ihania juureksia ja vihanneksia, juustoa ja vegaanista ruokakermaa sekä mausteita. Tästä tulikin juuri sellaista ihanaa lämmintä ruokaa jota kaipaa ensimmäisinä viilenevinä päivinä kun haluaa että uunin lämpö hohkaa pidemmällekin kämppään. Resepti on ihan omasta päästä kiepsautettu, paljoa tätä helpommaksi ei vuokaruoan tekeminen mene kun ei ole valmispakasteet käytössä.

Kasvisgratiini

1 parsakaali (tuore ja iso)
1/2 paprika
1 sipuli
pari porkkanaa
1/3 kiinankaalia
noin 4-6 perunaa (vuoan koosta ja perunoiden koosta riippuen)
1 prk keijun vegekermaa
1/2 pss juustoraastetta
meiramia
oliviiöljyä
mustapippuria
valkosipulirouhetta

Koska käytössä on valmiiksi pessyt vihannekset ohuilla kuorilla, en tehnyt niille muuta kuin poistin potentiaaliset liat ja mustumat, parsakaalin pesin hyvin ja poistin varren sekä pienet alalehdet. Jos on käytössä paksukuorisia perunoita, porkkanoita kannattaa ne myös kuoria. Sipuli tietty kuoritaan kanssa ja paprikakin pestään.
Viipaloi perunat ja leikkaa pieniksi kaikki muut kasvikset, kumoa ne vuokaan, lorauta ylle oliiviöljyä sekä mausteet, sekoita, lisää juustoraaste, sekoita ja lopuksi vielä vegekerma. Anna paistua 200 asteessa noin 1h, maista välillä jotta kypsyys on täydellinen. Vihannespalojen koko ja vuuan laakeus vaikuttavat paistoaikaan paljon.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Kirjalöytöjä ja syysfiilistelyä

Itselle vaatekauppojen alet eivät ole usein läheskään yhtä paha loukku kuin kirjakaupan alet. Kävelen aina sisään vain katsellakseni, ulos tarvon kassin kanssa- joka kerta ja poikkeuksetta. Ei auta vaikka kuinka vastustelisi, syliin kapuaa aina kirjoja. Osaan myös perustella tarpeet hyvin ja let's face it- Suomessa kirjat ovat kaikinpuolin niin kalliita että ne kannattaakin ostaa alesta. Tällä kertaa mukaan lähti Ihanat tunikat ja mekot, sekä Tulistakin tulisempi chili-kokkikirja.


Ihanat mekot ja tunikat- kirjasta olenkin löytänyt jo yhtä ja toista mitä haluan ommella- harmi vain ettei omassa kangasvarastossa ole sopivaa kangasta vielä! Reissu eurokankaaseen on siis edessä. Vaikka makuuhuoneessa on 3 (!) isoa laatikkoa kankaita, ei ikinä tunnu olevan juuri sitä mitä tarvitsisi, tai jos on, niin kangaspalasta riittäisi maksimissaan pikkutoppiin.
Syksyyn kuuluu lukemisen ja käsitöiden lisäksi myös ehdottomasti kynttilät ja parvekkeella palaakin ihanassa lahjaksi saadussa lyhdyssä kynttilä lähes joka ilta (ja päivä, tuokin vaaleanpunainen kynttilä mennä porskutteli reilusti yli vuorokauden yhtämittaa!) ja luo ihanan tunnelman sisällekin kun ulos vilkaisee ikkunoiden ohi kulkiessa.  Syystunnelmaa tuo myös ihana ruska- kävinkin keräämässä viikonloppuna värikkäitä lehtiä kuivumaan jos niistä vaikka syntyisi jotain kivaa vielä.

Makean tulinen, lihaton jauhelihapiirakka




Inspiroiduin aivan ja täysin Kinuskikissan jauhelihapiirakan ohjeesta ja koska sunnuntaina oli kauppa täynnä -30% tarroja, ostinkin sitten valion uutta tulisen makeaa rahkaa ja pyöräytin eilen illalla sitten samantien siitä piirakan Kinuskikissan ohjetta mukaillen.

En ollut aiemmin käyttänyt soijarouhetta ihan näin ronskisti jauhelihan sijasta- kastikkeisiinhan rouhe uppoaa hyvin ja tacojen täytteenäkin käy mutta hieman epäilytti laittaa sitä piirakkaan. Huoli oli kuitenkin ihan ja täysin turha, meni ihan jauhelihasta niin maun kuin rakenteenkin puolesta. Omasta mielestäni yksi purkki rahkaa antaa piiraalle jo runsaasti makua ja tulisuutta mutta mikäli on todella tulisen ruoan ystävä, sietää rahkaa laittaa enemmänkin. Mausteiden ja rahkan ansiosta soijarouheen luontainen maku ei maistu piiraassa muuten yhtään. Tästä tuli mielestäni siis todella hyvää joten vaikka soijarouhe ei ihan kroppani suosikkeja ole otin vielä yhden palan lisää. Ihan ehdoton lisä syksyisiin piirakoihin joka kannattaa testata heti- valion makurahkat kun tuppaavat katomaan kaupasta asap kun niihin on ihastunut.

Tulinen ja lihaton jauhelihapiirakka

pohja

3 1/2 dl vehnäjauhoja
noin 150g voita
noin 1/2 dl vettä
noin 1 1/2 dl juustoraastetta

täyte

1 prk valion tulinen ja makea rahkaa
1 dl soijarouhetta
2 dl vettä
1 punainen paprika
noin 8 parsakaalin nuppua (pakaste)
1 sipuli
mustapippuria
yrttisuolaa
aromisuolaa
paprikamaustetta
kourallinen juustoraastetta

Sekoita jauhot ja juustoraaste pohjaa varten, nypi kylmä voi mukaan ja lisää lopuksi vesi. Muokkaa taikinasta nopsaan suht kiinteää ja kumoa se piirakkavuoan pohjalle ja taputtele reunoille asti.

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Valmista täyte silppuamalla ensin sipuli ja laittamalla jäiset parsakaalit pannulle sulamaan voin kera. Anna parsakaalien olla pannulla miedolla lämmöllä kunnes ne eivät tunnu olevan enää umpijäässä ja lisää sitten soijarouhe ynnä vesi. Anna soijarouheen imeä vesi itseensä, laita liesi täydelle lämmölle ja lisää sipuli. Voit myös paistaa sipulin erillisellä pannulla tai tehdä sipuleille omaa tilaa parsakaali-soija pannulla kuten itse tein. Anna paistua hetki kaikkea käännellen ja leikkaa sillä välin paprika pieniksi paloiksi. Lisää sitten paprikan palat myös pannulle ja kääntele ahkeraan ettei soijarouhe pala pohjaan. Lisää mausteet oman maun mukaan (ihan rohkeasti) ja kääntele hyvin. Kun seos näyttää sopivalta (sipulit kuullottuneet hyvin) leikkaa parsakaalin nuppuja pieniksi paloiksi esim keittiösaksilla ja kaada koko seos sitten muovikulhoon. Lisää mukaan rahka ja juustoraaste, sekoita ja kaada täyte pohjan päälle vuokaan, tasoittele pinta. Paista uunissa noin 40 minuuttia ja anna jäähtyä pieni hetki ennen tarjoilua.

torstai 22. syyskuuta 2011

Tomaattinen spesiaali eli linssikastike

Tämä on näitä nopeita pastaruokia, eikä mikään turha sellainen! Kieltäydyn tekemästä mitään soijarouhekastiketta ennen kuin on ihan pakko (ts kuivahyllyssä ei ole enää muuta kuin sitä rouhetta) joten hyöytykäytän  linssejä nyt, kun olen kaveristunut niiden kanssa. Tykkäsin kastikkeen paksuudesta ja mausta paljon, kuulemma oli kuin tomaattista tonnikalakastiketta ja niinhän se ehkä olikin- ilman sitä tonnikalaa tottakai. Koska pasta on itselle vähän sellainen herkku ja pakollinen paha kiirepäivinä, tulee sitä tehtyä varsinkin alkuviikoista useasti joten kastikkeen variointi on tullut tavaksi. Tämä "resepti" onkin sitten ihan juuresta asti ihan oma.

1 valkosipulin kynsi
noin 4 rkl tomaattipyrettä
oliiviöljyä
1/2 dl punaisia linssejä
1 dl vettä
1 prk tomaattimurskaa
meiramia
mustapippuria
pizzamaustetta

pastaa

Hienonna valkosipulin kynsi, lisää se pannulle kunnon oliiviöljylorauksen kanssa ja kun pannu alkaa olla sopivan kuuma (ei liian jottei oliviiöljy kitkeröidy) lisää tomaattipyre, sekoittele ja lisää linssit ja vesi. Anna porista noin 5 minuuttia ja lisää sitten tomaattimurska, anna porista sellainen 10 minuuttia vielä. Keitä pastaa kastikkeen keittyessä ja mausta kastike omalle suulle sopivaksi. Nauti!

lauantai 17. syyskuuta 2011

Lankavarasto

Mietiskelin yksi ilta mitä alkaisin seuraavaksi neuloa ja kaadoin kaikki langat keskelle olohuonetta- päädyin lopulta violettiin kelo-lankaan(kuvassa keskellä takana lähes pinkkinä näyttäytyvä) ja ponchon aloittamiseen. Tulipa huomattua mitä värejä varastossa on, ja mitä ei! Yllätysenä tuli myös että jamboa oli kassissa kokonainen kerä vielä. Väreissäkin löyty hajontaa ihan vaalianpunaisesta mustaan ja moniin eri liukuväreihin. Näitä lankoja pitäisikin yrittää käyttää ennen kuin menee ostamaan mitään uutta. (tosin siihen ponchoon pitää ostaa lisää sitä lankaa..)

perjantai 16. syyskuuta 2011

Mustikka cookiet

Tein näitä joskus kyläily lahjaksi kaverille ja menestys oli suuri. Alkujaan kekseissä on mukana valkosuklaatakin, jonka liitto mustikoiden kanssa on täydellinen, mutta koska sitä ei nyt sattunut valmiina olemaan, tein vähän terveellisempiä ja ei-niin-makean version näistä jättikekseistä. Alkujaan ohje on kai jostain kotiliedestä. Nämä ovat aivan täydellisiä- kosteita mutta rapeita, meheviä eikä kuivia yhtään, makeita ja täyttäviä muttei liian rasvaisiakaan. Ei varmasti jää paljoa purkkiin laitetavaa- jos jää, ne pysyvät sielläkin mainiossa kunnossa päivän pari.

Nämä keksit leviävät aina niin paljon että muodostavat symbiooseja keskenään
Mustikka cookiet

Halutessasi lisätä valkosuklaata, rouhi sitä noin 150g ja sekoita kuivien aineiden joukkoon.

noin reilu dl mustikoita
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
hippu suolaa
150g voita/margariinia
1,5 dl sokeria
2 rkl siirappia
1 kananmuna

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vatkaa voi, sokeri ja siirappa vaahdoksi. Lisää mukaan kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Lisää lopuksi mukaan mustikat, mitä nopeammin, sitä parempi jotta mustikat eivät värjää taikinaa. Lusikoi taikinaa pellille (noin 10 kekoa) ja taputtele ne hieman littanoiksi ja pyöreiksi. Paista noin 10 minuuttia tai kunnes kivan rusehtavia. Keksit tulee jättää hieman pehmeiksi keskeltä ja rapeahkoiksi reunoilta.

torstai 15. syyskuuta 2011

Kasvissosekeitto

Tää on nyt tosi peruskeitto, sellai mitä kasvissosekeiton kuuluukin olla ja miltä sen olettaa maistuvan. Ei kuitenkaan mitenkään mautonta- ehei- mutta tosi kasvissosekeittomaista. Sellaista passelia arkiruokaa jota varten ei tarvitse varmana ostaa mitään ja mitä voi tehdä vaikka ja kuinka monta litraa jos mieli tekee. Mulla oli perunat valmiiksi keitettyinä edellisen päivän ruuasta joten niistä se ajatus sitten lähti.



Kasvissosekeitto (noin 4 annosta)

3 perunaa
4 porkkanaa
osa kukkakaalia
1 sipuli
1 kasvisliemikuutio
reilusti vettä kasvisten keittämiseen
1 prk ruokakermaa
meiramia
mustapippuria
persiljaa
vegetarian maustemix

Keitä kasvikset kypsäksi kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä. Valuta osa vedestä pois (kasvisten pitäisi yhä peittyä vedellä mutta ei lillua siinä) Lisää sitten persilja ja kermaa, soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Maista ja mausta, tarjoile leivän kera.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Jellonankeltainen neule


Valmis! Ihana syksyn ilta-aurinko valaisee ja lämmittää yhä.




 Ihanan keltainen syysneuleeni on valmis, eikä siihen mennyt edes paljoa aikaa! Henkarikuvat ovat vähän kökköjä (esim hihat ylettyvät kyynärtaipeeseen asti mutta näyttävät henkarissa töpöiltä) mutta ihana aurinko tuo sentään värit esiin! Ohjeena on käytetty siis Johannan blogista löytyvää syysneule ohjetta. Neule on joustinneuletta lukuunottamatta virkkuukoukulla tekaistu.  Itsellä neule eroaa Kalastajan vaimon neuleesta siten että kaula-aukko on lähinnä soikeahko eikä siinä ole taitetta alhaalla ja hihat jätin lyhyemmiksi enkä jaksanut alkaa kikkailla joustinneuletta niihin. Lankana rose mohairin syksyväri.



Tämän lisäksi olen tehtaillut pipon, saanut hiippahuivin valmiiksi, viimeistellyt käsikkäät ja koettanut puntaroida mitä tekisi seuraavaksi. Ainakin isoäidinneliöihin olisi lankajämiä vaikka ja kuinka, saisi vain sen neliöinnon takaisin!

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Sunshine award 2011



Sain ensimmäisen tunnustuksen Pähkinähiiri - blogin pitäjältä, kiitos paljon siitä! Vaikka lukijakuntaa ei tällä blogilla hirmuna ole (ainakaan vakioita) on kiva tietää, että jotkut ovat siellä ruudun takana lukemassa ja kokaamassa. 


Tunnustuksen tehtäviin kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin 10 ihanaan blogiin sekä tiedottaa kyseenomaisia blogeja asiasta. Tässä kysymykset ja vastaukseni niihin: 

1. Suosikkiväri: punainen, liila
2. Suosikkieläin: kissa
3. Suosikkinumero: 36 (tai ei mulla oikein ole suosikkia)
4. Suosikki alkoholiton juoma: joku marja smoothie ja tee
5. Facebook vai Twitter: FB
6. Intohimosi: ruoka, kirjat, käsityöt, muoti
7. Saada vai antaa lahja? molempi parempi
8. Suosikkikuvio: joku kiemura
9. Suosikkiviikonpäivä: torstai ja lauantai
10. Suosikkikukka: gerbera, ukonhattu ja vaikka mikä muu!




Koska tunnustus on kiertänyt yhtä ja toista blogia, en nyt jaa sitä eteenpäin, kaikki lukemani blogit ovat niin kivoja ettei niistä osaisi edes valita!

Mummon omenapiirakka



Syksynsadosta omenoita on päätynyt vasta yhteen piiraaseen mutta se olikin sitten varsin mallikelpoinen omenapiirakka. Ihan semmoinen kuin mitä mummokin on aina tehnyt. Bongasin ohjeen Glorian ruoka & viini lehdestä, mutta puolitin sen tavalliseen piirakkavuokaan passaavaksi.  Syyskuun numero Glorian ruoka& viini lehdestä oli muuten ensi tutustuminen itselle tuohon lehteen. Tosi paljon mielenkiintoisia ohjeita ja ennenkaikkea vähän glamouria ja hienonpia reseptejä, joita joskus vähän kaipailee vaikka arjessa niille ei aina käyttöä olisikaan. Omenapiirakan ohjeitakin oli monta mutta helppoudessaan Mummon omenapiirakka veti puoleensa. Lehdessä ohjeessa oli vielä mustaherukoitakin laitettu piiraaseen, mitkä on varmaan aika mainio lisä, nyt mentiin ilman kuitenkin.


Tässä siis puolitettu ohje!

Omenapiirakka

noin 90g voita tai margariinia
1 3/4 dl sokeria
3 3/4 dl vehnäjauhoja
3/4tl soodaa
1 tl kanelia (myös tuplaohjeessa sama määrä)
3 dl piimää

täyte:
noin 4 omenaa
sokeria
vaniljasokeria

Sulata rasva ja anna sen jäähtyä. Sekoita taikinan kuivat aineet ja lisää joukkoon piimä sekä rasva. Sekoita taikina tasaiseksi ja levitä se piirakkavuokaan.
Poista omenista siemenkodat ja viipaloi ohuiksi viipaleiksi. Levitä omenat lomittain taikinan ylle, ripottele päälle sokerit ja paista 225 asteessa 30-40 minuuttia.

Olen ehtinyt myös neuloa ja virkata yhtä ja toista joten palailen seuraavaksi niiden kera!

lauantai 3. syyskuuta 2011

Erittäin herkku sinihomejuustoinen kasvispiiras


Olen selkeästi tullut vuosien mittaan rohkeammaksi keittiössä, ei niin ettenkö aina olisi sovellellut omiani, mutta nykyään jopa hommat toimii. Harvoin tulee enää katastrofeja vastaan joita ei pystyisi pelastamaan. Eilen tekemäni kasvispiirakka on ihan alusta loppuun omaa käsialaa. Pohjaa varten katsoin suuntaa-antavia mittasuhteita parista ohjeesta jotta rakenne on mieleinen, mutta pohjan aineet ja täyte on kyllä ihan omasta päästä.

Tämä piiras on mukavan ruokaisa ja täynnä makua- ei mikään ihan perinteinen kasvispiirakka maultaan myöskään. Vaikka itseänikin vähän epäilytti täytteeseen tulevien ainesten yhteensopivuus, saamani kannustus rohkaisi tekemään piirakan kuitenkin alkuperäissuunnitelmien mukaan. Sinihomejuuston maku ei ole pistävä tai hirveän voimakas vaan suhteellisen pehmeä piirakassa. Joten, trust me, erikoisempi yhdistelmä tuottaa maanmainion tuloksen.

Sinihomejuustoinen kasvispiiras

pohja:

2 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyväjauhoja
vajaa 1 tl pizzamaustetta
100g voita
2 rkl kylmää vettä
1 kananmuna

täyte:

3/4 prk violan sinihomejuusto tuorejuustoa
2 kananmunaa
1 punainen paprika
1 rasia kirsikkatomaatteja
4 aurinkokuivattua tomaattia
n. 1,5- 2 dl vihreitä papuja(pakaste, valmiiksi pilkotut)
1,5 dl ruokakermaa

Valmista ensin pohja (standardi sydän piirakkavuoka mulla, tää uppoo hyvin sellaseen) nyppimällä jauhot voihin. Lisää sitten vesi ja muna, vaivaa tasaiseksi ja lisää pitsamauste, vaivaa mauste mukaan. Taputtele sitten taikina vuoan pohjalle, reunoille asti.

Keitä pavut ja pilko puolikkaat vielä kolmeen osaan niin, että palat ovat vajaan 2 cm mittaisia. Leikkaa paprika pieniksi paloiksi ja kirsikkatomaatit viipaleiksi. Leikkaa aurinkokuivatut tomaatit vielä pieniksi ja ala koota piirasta. Levitä ensin paprika palat,  sitten pavut ja lopulta aurinkokuivatut tomaatit. Lado ylle kirsikkatomaatti viipaleita mutta säästä muutama koristeluun.

Sekoita kulhossa sinihomejuusto, munat ja ruokakerma suht tasaiseksi ja kaada se kasvisten ylle piiraaseen. Levitä seosta niin että se peittää kasvikset lähes kauttaaltaan. Koristele muutamalla kirsikkatomaatin siivulla ja paista 225 asteessa noin 30 minuuttia.

torstai 1. syyskuuta 2011

Eroon kokkauspeloista eli on karjalanpiirakoiden aika!

nami, itse tehtyjä! ihanan rapeita, ei yhtään lisä- tai säilöntäaineita

Ajatus karjalanpiirakoista on muhinut mielessäni niin pitkään kuin hyllyssä on ollut pussi ruissihtijauhoja(kauan). Kun leipä sitten alkoi eilen tehdä loppua, päätin että tänään teen ihan ite karjalanpiirakoita, koska ei se nyt niin vaikeaa voi olla kuin mitä muistelin. Ohjeen nappasin kätevästi jauhopussin kyljestä ja ainoa asia ostoslistaan oli maito- kaikki muu löytyi kotoa. Karjalanpiirakoihinhan ei noita aineita niin hirmuista määrää tule.  Ostin ekaa kertaa sitten riisimaitoa (riisipuuro-riisimaito, looginen yhdistelmä, eikö?) koska en halunnut kauramaidon makeutta kummittelemaan täytteseen. Täten karjalanpiirakkani ovat lisäksi laktoosittomia. Maistuvat munavoin, voin, juuston, vihannesten kanssa tai pelkiltäänkin extra hyviltä.


Karjalanpiirakat (noin 30 kpl)

täyte:

5dl vettä
2 1/2 dl puuroutuvaa riisiä
1 l maitoa (riisimaito tosi passeli)
3/4 tl suolaa

taikina:

2 dl kylmää vettä
1 tl suolaa
5 1/2 dl hieno täysjyväruisjauho (ruissihtijauhoa siis, sunnuntai!)

voiteluun:
50g margariinia
1 dl vettä


näin kaulitaan pikkukiekoista karjalanpiirakkakuoria

Laita ensin vesi kiehumaan kattilaan täytettä varten ja lisää sitten riisi. Anna porista noin 10 min kunnes vesi on imeytynyt riiseihin, lisää sitten maito ja suola. Anna keittyä noin puolisen tuntia ja anna sitten jäähtyä.

Kun puuro on keittymässä, tee taikina. Sekoita kulhossa kylmään veteen ruisjauhot sekä suola, vaivaa taikina kiinteäksi. Muotoile taikinasta sitten pötkelö ja jaa se noin 30 osaan. Pyörittele osat palloiksi ja litistä niitä (kuvassa pienet kiekot). Kiekot kannattaa laittaa muovin alle kun ne odottelevat kaulintaa jotteivat ne kuivu. Laita kiekkojen väleihin hieman jauhoa jotteivat ne tartu toisiinsa.
ja kiepauta! valmis lätty olis suunnilleen tätä näköä

Kaulo kiekoista sitten noin 12 x 13 cm lättyjä (no eri kokoisia niistä kuitenkin tulee, toi on sinnepäin) ja peitä nekin muovilla jauhoa väliin. Kaulin kannattaa jauhottaa hyvin, kuten myös pöytä ja kiekko. On oikeasti parempi että taikina on lähes valkoinen jauhoista, kuin että lähes valmis lätty tarttuu kaulimeen kiinni ja koko homma alkaa alusta. Kaulitessa on hyvä kokoajan kiepauttaa lättyä niin ettei se tartu pöytään ja jotta joka kohta tulee yhtä ohukaiseksi, pyöritä vaikka myötäpäivään jotta tahti säilyy.

Karjalanpiirakkakuoria, kannattaa asetella pinoon lomittain ja jauhoa väliin, muovi päälle ettei kuivu.



Ennen uunia, ei vakuuta karjalanpiirakoita hamuavaa, uuni tekee taiat.

Kun puuro on jäähtynyt ja letut valmiit, laita uuni kuumenemaan 275 asteeseen. Aseta täytettä (puuroa siis) letun päälle, taita reunat täytteen ylle ja rypytä etusormi-peukalo tekniikalla, tai pelkkien etusormien avulla, kukin tyylillään. Paista sitten karjalanpiirakat uunissa keskitasolla noin 15min, varo ettei pala!
Voitelua varten sulata voi ja miksaa se kuumaan veteen. Upota uunista tulleet piirakat yksitellen voiveteen ja laita piiraat voipaperin alle jäähtymään. Valmista! Kotiäitipisteet, isänmaallisuus ja herkullisen rapeita karjalanpiirakoita yhdellä kertaa, aikaakaan ei mene kuin vajaat pari tuntia. Valmiit satsit (kaksi peltiä tulee tolla ohjeella helposti vaikka laittaa tiuhaan) tässä: