Vegekokkauskirjat ja kauppalapun kehitys

 Mielestäni alan olla jo ruuanlaiton suhteen siinä vaiheessa, että tehdäkseni oikean aterian, en enää "tarvitse" ohjeita. Kehitän niitä itse. Kuitenkin kauppaan marssiessa olisi usein hyvä olla edes jokin mielikuva siitä, mitä ehkä voisi tehdä. Kun aivot lyövät tyhjää käännyn rakkaiden reseptivihkojen ja kokkikirjojen ääreen; nehän ovat kuin ulkoista muistia! Ja aina löytyy jotain uutta tai unohdettua.

Kahmaisin kirjastosta syliin pari potentiaalista lempparia; Chocochilin Viiden tähden vegaani sekä Puputytön juhlakirjan.Ajattelin esitellä kirjat samalla kun etsin huomiselle jotain potentiaalista ruokaa..

Kauppalistan voi rakentaa nimittäin tälläkin hauskalla tavalla;

 Mukana menossa kirjaston hyllystä Puputytön juhlakirja sekä Viiden tähden Vegaani (eli Chocochilin kokkikirja). Lisäksi muistilappuja ja kynä.



Sitten selataan! Viiden tähden vegaani sisältää Keittoja ja salaatteja, pääruokia, lisukkeita ja kaikkea kivaa makeaa. Aloitan siis ihan alusta koska tarkoituksena on hakea inspiraatiota päivän lämpimiin aterioihin.

Ja heti nappasi! Avokado-pastasalaattia on ainakin pakko tehdä. Muistilappu väliin merkiksi.

Viiden tähden vegaanissa on ihastuttavia kuvia ja niitä on tosiaan jokaiseen ruokaohjeeseen, isot pisteet siitä. Lisäksi reseptit on kirjoitettu selkeästi ja yhtenäisellä tavalla ja vaikka kyse on viidestä tähdestä, ei tarvitse olla miljonääri voidakseen kokkailla näitä. Opiskelijabudjetilla mennään.

Tofupaistoskin houkuttaa (ja meni listaan myös).

Viiden tähden vegaani ei ihan pursua ohjeita. Siitäkin huolimatta kirjassa on joitain helmiä ja veikkaan että monelle tämä olisi ihan ehdoton teos. Varsinkin perheellisille tästä on iloa- lisukkeita kun ei yhden tai kahden hengen talouksissa kovinkaan usein väsätä (väitän) mutta perheelle kokatessa lisukkeet ovat usein must jotta ruokaa on jokaiselle monipuolisesti ja sopivasti.

Koska kirja on Chocochilin tuotantoa uskallan olettaa myös että reseptit ovat taatusti toimivia ja maut järjestään hyviä. Siksi ei ehkä haittaakaan että kirja on sangen ohut- kasallinen todella hyviä reseptejä riittää ihan oikeasti jokaisen tarpeisiin.

Ja sitten Puputyttö- huhuh mikä sisällysluettelo! Kyseessä on siis hieman paksumpi kirja ja ohjeita on rutosti. Niitä ei ole kategorisoitu samoin kuin Viiden tähden vegaanissa, nyt mennään juhlien mukaan.
Ulkoasu perinteistä Puputyttö meininkiä.

Ajatus mausteisesta keitosta alkoi kutkuttaa joten muistilappua tähänkin! Harmi ettei ole kuvaa mutta keitto mikä keitto.

Puputytön uudessa kirjassa on myös paaljon salaatteja. Kirjan isoin miinus on kuvien vähyys; aika harva ohje on ryyditetty kuvalla ja tästä en tykkää. Visuaalisuus on kokkikirjoissa melkeimpä tärkein asia itselleni.

Vaikka vuodenaikojen juhlien mukaan etenevyys on hauska juju, on ensi vilkaisulla kirja aikamoinen sekamelska- hakemistoa saa kyllä käyttää jos haluaisi siivilöidä vain lämpimät ruuat ohjeiden joukosta. Miinuksista huolimatta kirja vaikuttaa rutkasti paremmalta kuin Puputytön ensimmäinen teos.

Kaksi kirjaa, kaksi lappua. Nappasin suoraan ohjeista tarvittavien ainesten määrät ja listasin kauppalistaan kaiken sen mitä ei valmiina löydy. Toiseen lappuun tuli sitten valitut ruuat ja muut ideat siihen mitä kaapista jo nyt saisi valmiina lautaselle ilman kauppa käyntiä.

Olen huomannut että ruokien listaaminen helpottaa arkena kun ei tarvitse miettiä mihinköhän ruokaan mikäkin aine oli- tai että onko ylipäätään mitään syötävää.