matkalaisen viimoinen suomi-ateria, eli mukavuus-syistä tortilloja

Siskoni matkasi viime yönä muutamaksi kuukaudeksi muille maille ja tätä sitten syötiin eilen. Ei mitään perinteistä suomalaista sapuskaa, ei edes alusta asti itse loihdittua, mutta mukavaa ja maukasta sekä ennen kaikkea täyttävää ja hurmaavan halpaa. Siskokin tykkäsi.

Tortillat on mulle sellaista arjen luksusta; itse lätyt on aika huokeita ja sisälle voi laittaa lähes mitä vaan ja yhtäkkiä onkin jotain herkullista ruokaa. Lisukkeena rainbown hurmaavia lankkuperunoita, jotka on kivan perunaista mutta sopivan rapeita eikä yhtään jauhoisia. Lisäksi ne ei tunnu niin rasvaisilta kuin ranskalaiset, mikä saa mut kääntymään niiden puoleen nykyään pakasteallas-visiitillä. Pussista löytyy ohje näiden paistamiseen.

Tortillojen sisään asettui nyt punaisia linssejä ( 1,5 dl, vettä kaksi kertaa enemmän ja keitetään suu tuntumalla sopivan kypsiksi, valutetaan vesi pois), pilkottuja vihreitä papuja ja keltaista maissia (pakasteesta, keitetään yhdessä kypsiksi) sekä tuoretta paprsikaa ja tomaattia. Lisäksi mukana salsaa (santa marian tuubissa myytävää, medium. Ihan mahtavaa että salsaa saa tuubissa, säilyy pidempään hyvänä jääkaapissa ja annostelu näppärää) ja juustoraastetta.

Tänään tein soijasuikale kastiketta, mutta se ehti napoihin ennen kuin olin kameravalmiuksissa. Ihan peruskastikkeen tein, tomaattipyrettä, sipulia, kermaa ja hulluna mausteita ja onnistui maku mutta suikaleet jäi liian mehukkaiksi kun olisin halunnut rapeita. Mutta tää olikin eka kohtaaminen niiden kanssa joten tulevaisuus voi olla valoisampi. Viikolla voisikin kokeilla vielä jotain muuta uutta, mutta mitä, niin se on vielä itsellekin arvoitus.

Punajuuri-sinihomejuustovuoka

Syvällinen kuva-analyysi paljastaisi tästä otoksesta vaikka ja mitä mutta ruokaa se on!

Sain fiksaatoin punajuuri-sinihomejuustokomboon jo viikkoja sitten mutta ruoka valmistui vasta eilen. Töiden loppuessa oli aikaa vihdoin kokata joten ihan innolla aloin tätä valmistella ja vaklata sopivaa ohjetta. Googlasin vaikka ja kuinka sopivaa reseptiä, selasin resepti varastoja mutta ei vaan kemiat kohdanneet. Kokosin siis reseptin ihan ite ja hyvää tuli, just sellaista mukavaa alkusyksyyn sopivaa kotiruokaa  jossa ei liikaa kikkailla mutta joka on tarpeeksi _trendikäs_ monen mieleen. 

Punajuuri-sinihomejuustovuoka (noin 4:lle)

1 dl kvinoaa
5 punajuurta (ei raakoja siis!)
50-100g sinihomejuustoa (Mestarin herkun aura oli ihanaa tässä)
1 iso sipuli
1 prk keiju vegekermaa tms paksua ruokakermaa
2 rkl valkosipulirouhetta
1 pieni kesäkurpitsa
meiramia
mustapippuria

Huuhtele kvinoa (quinoa..) ja keitä se pehmeäksi. Raasta punajuuret ja kesäkurpitsa metalliseen astiaan metallisella raastimella (jotteivat muovit punastu). Silppua sipuli ja kuullota sitä isohkossa kattilassa/wokkipannulla), lisää valkosipuli rouhe. Kun sipuli on pehmennyt, lisää kvinoa ja vihannesraasteet, sekoita tasaiseksi ja lisää kerma ynnä mausteet. Kaada seos vuokaan ja murustele mukaan sinihomejuusto, sekoita juusto hyvin sekaan (ei siis vain ylle). Paista 200 asteessa noin 35 minuuttia.

Even punainen maanantaipasta yhdelle tai kahdelle

Mulle pikaruoka kotona merkkaa pastaa, sillä ateria joka pohjautuu pastaan on valmista esim samassa ajassa kun teevesi kiehuu ja tee hautuu. Välissä ehtii tiskata tarvittavat pannutkin. Eilen tein juurikin näin, ruokalija sanoi että hyvää tuli, joten jaan maanantai-illan punaisen pikapastan ohjeen nyt muillekin pikaruokailijoille. Ohje on yhdelle, vähän lisäilemällä sitä ja tätä ja pastan määrää, tulee helposti kahdelle. Tästä paljon helpommaksi ei ruuanlaitto mene. Ruoka näyttää justiinsa vaan ja täsmälleen pastalta kermaisten punaisten kasvisten kanssa, ei mitään visuaalista ilotulitusta, sen voi kuvitella itse. Sitä paitsi, ei pikaruokaa ehdi kuvata kunnolla, sen pitää olla pikapikaa vatsassa.

1/2 punainen paprika
1 tomaatti
iso nokare maustamatonta tuorejuustoa
loraus ruokakermaa (tai flora kuohu esim)
pieni kourallinen juustoraastetta
mustapippuria
pitsamaustetta
valitsemaasi pastaa (esim rigatto alias putkipastaa)

Pilko tomaattia pieniksi ja paprika suikalaiksi. Laita vesi kattilaan ja pasta perään, keitä ja tarkkaile ettei pasta ylikypsy. Laita tomaattipalat ja paprikasuikaleet pannulle ja kuulottele pehmeneviksi. Kun pasta alkaa olla valmista, lisää kasvisten joukkoon tuorejuusto ja sekoita se sulavaksi kasvisten joukkoon, mausta pippurilla ja pitsamausteella. Valuta pasta ja kaada lautaselle/kulhoon ja kaada ylle tuorejuustoiset kasvikset. Lorauta ylle ruokakermaa ja ripottele päälle vielä juustoraastetta. Valmista, ja tee-vesi ei ole vielä yhtään viilentynyt!

Aamupalasuosikki

Löysin tämän ihan vahingossa kun ostin jääkaappiin varoiksi maitorahkaa, jos vaikka piirakkaan tarviis. Piirakkaan menikin kermaviiliä lopulta ja rahka jäi jääkaappiin. Tajusin että hei tätähän vois syödä suoraan sellaisenaan, niinhän purnukkakin mainostaa.

Mutta se aamupala;
purnuka pehmeää lusikoitavaa maitorahkaa
mansikkahilloa
jäisiä punaviinimarjoja

Aineet miksataan yhteen ja naminami, ihan hullun hyvää ja tarjoaa esim c-vitamiinia, proteiinia valtavasti, mukavaa makua, kalsiumia ja varmaan jotain muutakin, lisäks ei oo liian raskasta aamupalaksi mutta täyttää hyvin. Vedän koko purkin tai osan, millä päällä oon. Pitää käydä ostaa lisää!

Olen muuten sangen innoissani; tiistaina loppuu laitosruokailu ja saan alkaa tekemään jokaikisen ruokani itse taas. Haaveilen jostain punajuurivuoasta (mieluiten sinihomejuuston kanssa) jonka teen alusta asti ja odottelen asunnon lämmetessä uunin mukana vatsa kurnuten. Ei enää pussimuussia tai hullua määrää pastaa joka päivä ruokalassa, baibai turvonneisuus! Mulle ei vaan käy sellainen ruoka tätä nykyä.

Ravintolapäivä! 21.8 eli sunnuntaina

Viimeksi kesän alulla järjestetty Ravintolapäivä tulee taas! Hurjan suosion saavuttanut ravintolapäivä on yksinkertaisuudessaan päivä jolloin tavalliset ihmiset pistävät ravintolan pystyyn esimerkiksi kotonaan, pihalla tai puistonnurkalla ja myyvät omatekemäänsä ruokaa omilla hinnoillaan. Tarjolla on siis vaikka millä mitalla erilaisia ravintoloita, joita testata. Päivä on osoitus vapaamasta ravintolakulttuurista, yhteisöllisyydestä ja kaikesta kivasta jota syntyy pienistä ideoista.

Ja mikä hienointa, innokkaita ravintoloitsijoita löytyy myös muualta kuin Helsingistä. Jyväskylässä on ainakin 3 ravintolapäivän ravintolaa, joita hostataan eri puolilla kaupunkia, ihmisten kodeissa ja terasseilla. Mahdollisuutena on nauttia esimerkiksi bulgarialaista kasvisruokaa Vaasankadulla Boyko's ravintolassa tai kesäkurpitsakeittoa Kivääritehtaan maisemissa . Hinnoiksi kumpikin pop-up ravintola ilmoittaa muutaman euron per ruoka joten opiskelijankin passaa syödä vaikka parissakin paikassa.

Pinaatti-ricotta täytteiset cannelonit tomaattikastikeessa

Huhuh. Tiedättekö sen ärtymyksen ja turhautumisen tunteen kun on ensin tehnyt tarkan kauppalistan ja suunnitellut kokkaukset ja sitten marssii kauppaan ja saakin tuijotella ei-oota ? Näin kävi taanoin pastahyllyllä, eipä ollut isoa simpukkapastaa, ei vaikka kuinka syynäsi hyllyä sentti sentiltä läpi. No ei pakosta, plan b keksittävä! Jotain pastaa jonka voi täyttää keitettynä ja vielä työntää sitten uuniin tomaattikastikkeen sylissä. No ostettiinpa canneloneja suunnitelmana pikakeittää ne ja sitten vähän operoida. Jos kaupasta löytyy Isoja pastakotiloita, isoa simpukkapastaa siis, niihin turvautuminen avittaa menoa huimasti. Ohje on alkujaan Sara la Fountainin mutta oon taas sovellellu omiani, alkuperäinen käyttää sitä isoa simpukkapastaa! Kaipailin ehkä vähän lisää pinaattia täytteeseen, joten esim 4 tai 5 kuutiota pakastepinaattia voisi olla parempi määrrä täytettä ajatellen.Myös cannelojen määrä  vaihtelee syöjien ja vuoan koon mukaan; täytettä riittää noin neljälle ruokailijalle.

Pinaatti-ricotta cannelonit

1 paketti canneloneja
1 purkkia paseerattua tomaattia
2 valkosipulin kynttä
1 pss parmesaaniraastetta (100g)
1 rasia ricottajuustoa (reilu 300g kai)
emmental juustoraastetta
pakastepinaattia 3 (-5) palasta
1 iso sipuli
suolaa
mustapippuria

Keitä canneloneja (niin monta kuin vuokaasi mahtuu) ihan hetki jotta ne on just al-dente. Hienonna valkosipulin kynsi ja laita kattilaan öljytilkan kera, kaada ylle paseeratut tomaatit, anna porista noin 10 min. Hienonna sipuli ja toinen valkosipulinkynsi ja kuullota ne pehmeiksi pannulla. Sekoita kulhossa ricotta ja parmesan yhteen, sulata pinaattikuutiot mikrossa ja miksaa juustoihin, mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita sitten kuulottuneet sipulit mukaan. Nosta tomaattikastike pois liedeltä ja kaada se paiston kestävään vuokaan. Nostele cannelonit yksi kerrallaan pois vedestä ja täytä samantien; leikkaa canneloni pituussuunnassa halki, levitä lusikallinen ricottatäytettä cannelonin keskelle ja taita putkiloksi tai taskuksi. Toista jokaisella cannelonilla ja asettele ne tomaattikastikkeen ylle vuokaan. Ripottele ylle vielä juustoraastetta ja paista uunissa 200 asteessa 10-15 min kunnes juusto on sulanut. Tarjoile heti kuumana.

Ihanan ihana Limekakku

Leivoin jotain NIIN hyvää ettei melkein sanotuksi saa. Tai saahan, ihan rehellisesti tämä Limekakku on lähes parasta mitä olen leiponut. Resepti lähti kokeiluun vähän arpomalla Passion for Food kirjasta (Sara la fountain) mutta kyllä kannatti. Eka vähän harmitti ja suututti; ei kookosmaitoa k-kaupassa, ei sokoksen herkussa,ei edes ekolossa mutta punnitse&säästä pelasti. Toinen murheenkryyni oli se kondensoitu maito, ei sokoksen herkussa sitäkään! ei vaikka muistelin joskus nähneeni. Edeltämainitut kaupat taas läpi ja viimeisenä etniseen Keidas-kauppaan (JKL keskusta, Nikolainkulmaa vastapäätä toisella puolella vapaudenkatua, kampaamon ja ravintolan välissä) josta tottakai tärppäsi, 2,90 e tölkki, myyjät puhuivat jotain kieltä toisilleen jota emme ymmärtäneet tai tunnistaneet mutta meille soljui suomea hyvin. Metsästyksien jälkeen pääsi sitten leipomaan ja suit sait tää on valmista, aineiden etsimiseen meni enemmän aikaa! Niin hyvää! Sopivan limemäistä muttei liian, ihanan makeaa muttei liian, kaikkea sopivasti siis!

Poikkesin Saran ohjeesta esim eri aineisten määrissä joten tämä on vähän modifoitu versio, ihan perfect!

Limekakku

pohja
noin 300g digestive keksejä
noin 150g voita

täyte
7 kananmunan keltuaista
1 dl kookosmaitoa
1 tölkki kondensoitua maitoa (n. 400g)
1 limen mehu
1/4 dl sitruunamehua

kuorrute
3 dl kermaa
3 rkl philadelphia maustamaton tuorejuustoa
1 limen kuori
1 rkl sitruunamehua
2-3 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

koristeeksi
1 kiivi
1 persikka
mansikkaviipaleita

Valmista pohja sulattamalla voi ja murskaamalla keksit hienoksi. Yhdistä voi ja keksijauhe ja taputtele se vuoan (esim irtopohjavuoka, peruskoko) pohjalle ja hieman reunoille. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Kun pohja on uunissa, valmista täytekreemi sekoittamalla kaikki täytteen aineet hyvin yhteen. Anna pohjan jäähtyä sen tultua uunista ja kaada sitten täyte sen ylle. Paista 150 asteessa noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä ja levätä jääkaapissa min. pari tuntia.
Vatkaa kerma ja lisää joukkoon tuorejuusto ja mausta limetinkuorella, mehuilla ja sokereilla. Vatkaa hyvin ja levitä kakun ylle. Viipaloi hedelmiä ja marjoja ja asettele kakun ylle. Voila! Niin hyvää.

In progress

Sain eilen viimeisteltyä vilauttamani harmaan neuleen- siitähän tuli tosiaan pääkallokuviolla varustettu neulepaita ihan, villapaitapa melkein, 3/4 osa hihoilla, kuvaa ehkä myöhemmin siitä. Yllättävän nopeasti syntyi tuo paita, neulomiseen ei mennyt montaakaan leffan pituista jaksoa vaan aikaa meni lähinnä siksi koska tauot neulomisessa olivat niin pitkiä. Otin spurtin lopulta koska halusin alkaa jo tekemään jotain itselle syksyksi.

kuva Novita

Kuvassa oleva hiippahuivi on siis nyt tekeillä ja vaikka lanka meinaakin takkuuntua ja vaikka olen vielä epävarma virkkaaja, olen ihan innoissani tästä koska olen pitkään halunnut huivin jossa on "huppu" mukana.Langat sävytkin ovat niin upeat että värin vaihtumista on ihana tarkastella.

Kuva Kalastajan vaimon blogista

Tuon hiippahuivi tekeleen jälkeen onkin sitten pitkä lista kaikkea muutakin mitä tekisi mieli alkaa tekemään, ainakin tuo ylläoleva, Johannan itsensä (! kun osaisi itsekin!) suunnittelema neule johon kaavailisin jellonankeltaista mohairlankaa..Tänään tekemäni hupsu värianalyysi 90-luvulta olevasta värianalyysikirjasta nimittäin vinkkasi että olen väreiltäni ehkä syksy ja täten jellonankeltainen olisikin oikein oiva väri mulle. Värianalyysiin en ehkä ihan luottanut (tai kirjan kuvitukseen) mutta jellonankeltainen on kyllä parin vuoden ajan ollut kovin suosiossani.Lisäksi tuollainen reikäneule kävisi milten minkä vaan vaatteen pariksi.

Lisäksi suunnitteilla olisi parit kaulahuivit, villasukkia, ehkä lapasiakin ja ties mitä! Nyt kun olen taas innostunut puikkoilemaan ja koukuttelemaan ei mua pysäytä hetkeen mikään.

Mamman marjapiirakka punaviinimarjoista

Itse noukituista tuli parasta. Vanha suosikki mamman marjapiirakka sai itselle uuden ulottuvuuden kun marjoina toimi punaviinimarjat ja pohjaan istui vähän grahamjauhoja. Juuri sopivan makeaa! Ohje on alkujaan pirkan.Pitänee tehdä lähipäivinä vielä toinenkin samanmoinen, ensimmäisen söi kolme henkeä suit sait sukkelaan.

Mamman marjapiirakka

100g voita
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl graham jauhoja

3-4 dl punaviinimarjoja
1 kananmuna
1 prk kermaviiliä
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni  200 asteeseen. Vaahdota voi ja sokeri vaahdoksi, vatkaa mukaan kananmuna. Lisää sitten kuivat aineet joukkoon ja sekoita hyvin. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle(noiin 26cm halkaisija).Ripottele pohjan ylle marjat.
Sekoita kulhossa yhteen täytteen muut aineet ja kaada seos tasaisesti marjojen ylle. Paista noin 30 minuuttia ja anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Syksyn värit ja sneak peek!

 Olin sangen innoissani kun huomasin että Novitan syysvärit olivat saapuneet hyllyihin. Juuri nämä syksyn värit langoissa (ja muutenkin) ovat omia suosikkejani joten hyllyjen välissä vierähtää hetki ennen kuin suosikeista osaa valita mitään. Myös uutuus langat ihastuttivat joten tässäpä pienoiset lankaostokseni, eka satsi syksyn langoista!

 Olisin ostanut mieluusti enemmänkin keriä mutta päädyin nyt näihin uutuuksiin vain vaikka rose mohairin jellonan keltainen ja muiden tuttujen uutuusvärit kiipeilivätkin hanakasti alussa syliin. Kuvassa vasemmalla kaksi kerää uutta novitan polku lankaa (hinta noin 5-6e/kerä riippuen putiikista) jota alunperin lähdinkin ostamaan. Syksyn novitassa oli nimittäin yksi hiippahuivi jonka aion näistä toteuttaa. En osannut valita liilapuna-sävyisen ja tummansävyisen kerän välillä joten otin sitten molemmat koska ne sointuu hyvin yhteen. Polkujen vieressä kerä nokea(+6e) jonka rakenne ja värit ihastuttivat myös- ehkä kaulahuivi tästä? Edessä oikealla kaksi kerää keloa kahdessa värissä jota rakastan- jellonan keltainen ja jännä liila (noin 5e). Kelo on kevyt mutta paksu lanka, ei lainkaan kutittava kun taas polku on kierteinen ja suht ohut lanka, ihanan pehmoista sekin ja passaa esim sukkiin. Noki on sarjan jämäköin ja villaisin, kierteinen sekin.  Syksyneuleet kutkuttelee jo ajatuksia mutta vielä olisi jotain niitä ennen kesken..

Tässä pieni sneak peek kesken olevasta neuleesta, vielä puuttuu pari kappaletta..Pääkallo neulekuva on muuten ensimmäinen jonka tein ilman suoraa mallia- ohje oli valmis mutta mitoitin sen uusiksi ja sovitin lankaan ja malliin. Toivon saavani tämän valmiiksi ihan parin viikon sisään mikäli aikaa vain on, suurin työhän on jo tehty!

bataatti-juustoperunat & vadelmamuffineita

 Pataruuasta ei varmaan voi saada hyvää kuvaa? Voinen siis hyvällä omalla tunnolla laittaa tälläisen mättökuvan tänne.  Kyseessä on superherkullinen juustoperuna ruoka johon lisättiin tällä kertaa vähän bataattia mukaan ja kyllä muuten kannatti. Tämä on ihanan lohdullinen ja lempeä ruoka, täydellinen kohta saapuvaan syksyyn.

bataatti-juustoperunat

800g perunoita
1 pieni bataatti
2 prk kuohukermaa
2 dl hienonnettua sipulia
2 valkosipulin kynttä
noin 150g juustoraastetta

Pese ja puhdista perunat, jos käytössä on vanhoja perusperunoita eikä uusia perunoita, tulee ne myös kuoria. Kuumenna uuni 175 asteeseen! Leikkaa perunat sitten ohuiksi siivuiksi (voi myös höylätä) ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuori ja leikkaa bataatti ohuiksi siivuiksi. Kaada kuohukermat kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi  sekoitellen, lisää sitten sipulit ja perunat ja keitä vähän aikaa. Kaada seos sitten uunivuokaan ja lisää sekaan juustoraaste niin että sitä on ihan pohjallakin eikä vaan pinnalla. Paista 55min-60 min uunin keskitasolla, tarkkaile ettei pinta kärähdä!
Tää on niin herkkua ja yksi arkiruokasuosikeistani. Aiemmin en tajunnut miten pelkästä perunasta voi saada hyvää ja täyttävää ruokaa ilman että se on niin perunaista mutta tämän ruoan myötä olen ihan käännynnäinen!

Lisäksi tein yksi päivä vadelmamuffineita joista tuli ehkä vähän liian vähän makeita mulle mutta muuten ihan passeleita! Nää on tehty ihan perusmuffini ohjeella, joita löytyy multakin esim tosta sivupalkista "muffinit" tunnisteen kautta.

Makoisia kesägrillattavia

Vietin maalla muutaman ihanan kesäpäivän ja päädyttiin grillaamaan helppoja vartaita sekä maissintähkiä. Olen tykännyt grillivartaista ihan pienestä asti, on niissä seivästettynä melkeinpä mitä vaan, tikusta syöminen nyt vaan on hauskaa ja sehän se pääasia on. Itse tykkään seivästellä vihanneksia laidasta laitaan, kanaa sekä kasvisvalmisteita. Tällä kertaa tehtiin tosi simppeleitä ja maittavia vartaita ihan vegesti. Vartaita tehdessä kannattaa muistaa liotella niitä grillitikkuja vedessä jonnin aikaa ennen kun alkaa täyttelemään niitä ettei tikut kärähdä grillissä.

Iloisen punaiset grillivartaat

rasia kirsikkatomaatteja
1 pkt kylmäsavumarinoitua tofua
1 pkt halsökökenin soijanakkeja
2 paprikaa
pari herkkusientä
grillitikkuja

Kaikki aineet kannattaa pilkkoa suht samankokoisiksi paloiksi jotta ne kypsyvät samoihin aikoihin. Pakkasesta tulevat nakit kannattaa nostaa pöydälle sulamaan hieman ennen seivästys operaatiota mutta ne saavat olla ihan viileitä kyllä siinäkin vaiheessa, ne paistuvat suht nopsaan kuitenkin. Paista vartaita grillillä sitten ja muista käännellä! Ihanteellinen kesäruoka on valmis supernopsaan ja varsinkin hälsökökenin soijanakit maistuu sekasyöjillekin.

Maalla kesänvietossa

Oliskohan omenatkin pian kypsiä

 Vietin muutaman ihanan päivän maalla jossa tuli tehtyä lähes kaikkea mitä maalla olessa tuleekin tehdä eli grillattua, saunottua rantasaunassa, uitua, oltua soutelemassa, käytyä luontopolulla (Hiton haudallakin!), syötyä mustikoita suoraan metsästä, huidottua ötököitä, otettua aurinkoa, nukuttua teltassa ja syötyä hyvin. Autojen melusta ja kaupungin vilskeestä on kiva päästä joskus pois- jopa tälläisen  kaupunkilaistytön mielestä.

mustikoita!

Ihania mustikoita maat ja mannut täynnä! Melkein lähdin keräilemään enemmänkin mutta tyydyin sitten vaan popsimaan niitä suoraan. Sen sijaan kerättiin pari rasiallista punaviinimarjoja (pensaasta pihasta, ei metsästä) joista osa päätynee ihan lähiaikoina mammanmarjapiiraaseen.

Hitonhaudalla oli muun muassa tälläinen upea vesiputous joka ryöppysi kallion yltä, kalliota pitkin alas maahan niin että sen juurelle pääsisi vaikka suihkuun! Hitonhauta on jääkauden aikana muodostunut hautavajoama, rotko, jossa kulkee pieni luontopolku jota pitkin pääsee tutustumaan luoliin, erilaisiin kasveihin sekä upeisiin maisemiin. Paikka sijaitsee Laukaan alueella ja on kyllä ehdottomasti visiitin arvoinen.

Kallioseinämät ovat upean korkeat, tämä on kuvattu vastakkaisen jyrkänteen puolelta jota pitkin pääsi hieman kiipeämään pienen luolan luokse.