sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Villaa pakkaseen!

 Kesän lopulla hamstrasin pakkaseen mummon keräämät mustikat, vanhempieni kasvimaalta kerätyt mansikat ja vadelmat ja torilta haetut puolukat ja sama toistuu joka vuosi.Lisäksi tapanani on ostaa markkinoilta omenasadon kirpsakat omenat huokeaan hintaan, lohkoa ja viipaloida ne ja pakasta odottamaan talven omenapiirakka hetkiä. Pakastan myös usein ylijäämä kasvispihvit, sämpylöitä ja muuta leipää odottamaan tarvetta.

Miettiessäni kaupan vihanneshyllyllä mitä ostaisi, tulee näin talvisaikaan usein seilattua myös sinne pakkasosastolle sillä fakta vaan on, että pakasteparsakaali on halvempaa kuin tuore. Mietin myös onko parempi ostaa tuore vihannes, joka on tuotu maailman toiselta puolelta ja siten myös sumutettu ties millä aineilla värin ja tuotteen kestämisen varjelemiseksi, vai ei-tuore pakkasvihannes joka on, ellei Suomesta niin jostain päin Eurooppaa yleensä.

Viime aikoina olen myös saanut tietotykitystä, jonka mukaan pakastetuissa vihanneksissa ja marjoissa/hedelmissä on myös usein ravintoaineet paremmin säilössä kuin purkitetuissa tai jopa tuoreissa. Vaikka tuoreita marjoja ja kasviksia ei pakastetut voita, on niillä selkeästi puolensa ja näin talvella tuntuu, että on jopa melkein fiksumpaa ostaa jotkut tuotteet suosiolla pakkasesta jos tuoreet versiot ovat ylivärillisiä tai hinnaltaan kovin korkeita.   Mietin myös että ostaako joku oikeasti näin helmikuussa kaupasta tuoreita mansikoita tai vadelmia? Ne näyttävät nimittäin lähinnä surkeilta reppureissaajilta.

Pikkupakkasessani asuu marjojen, voitaikinalevyjen ja vihannesten lisäksi tällä hetkellä myös kaksi kerää Nallen kukkaketo lankaa. Ja miksikö ne ovat pakkasessa?Sain langat mummoltani hänen kuulessaan että olen alkanut neuloa enemmänkin mutta pahaksi onneksi tämä tarkoitti myös sitä, että lankojen mukana tuli mummolan nurkista tuttu haju. Pidin lankoja jo ulkona pakkasessa saadessani ne, mutta huomasin säilöessäni niitä muiden lankojen kanssa laatikossa, että langat olivat tartuttaneet muihinkin lankoihin hieman ummehtuneen hajun, joka on tuttu vanhojen talojen kaapeista. Eilen sulloin lankakerät muovipussiin ja pakkaseen ja nyt aamusella ne pois nostaessani on haju poissa ja neutraali, pakkasesta on siis hyötyä monessa jutussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti