Omenapiirakan kaipuu

Ihanaa syksy ja ruska ja pimenevät illat. Tähän aikaan haluan aina käyttää juureksia ruuanlaitossa niin paljon kuin mahdollista, syön taas keittoa, keitän monta kuppia teetä illalla, sytytän kynttilöitä ja ennenkaikkea, enemmän kuin mitään muuta, ajattelen omenapiirakkaa.

Olen leiponut tänä syksynä vasta häpeällisesti yhden omenapiirakan. Sen ohjeen bongasin Eevalta, joka oli löytänyt sen ensin ihanasta Isyyspakkauksesta. Piirakka syötiin ennen ainuttakaan kuvaa. Tältä se piirakka näytti Eevalla:

Eli kuva kauhaa ja rakkautta blogista, Eeva Kolun.

Suosittelen yllä olevan jugurtti-omenapiirakan tekoa jokaiselle. Helppoa ja niin hyvää että toinen pala on pakko syödä.

Menneinä syksyinä olen kuitenkin kunnostautunut kuvaan asti (aika mummopainoitteisia näemmä):

Mummo Ankan omenapiirakka (tätä kaipaan vieläkin, niin hyvää se oli)
Täydellinen omenapiirakka (tääkin pitäisi tehdä uudestaan joskus)
Muumimamman rapea ja murea omenapiiras (go to- vaihtoehto omenakaura paistoksen ystäville)
Mummon omenapiirakka (tämä on lapsuuteni omenapiirakoista muistorikkain. Ihanan kuohkea pohja!)

Pyhä tarkoitus on tehdä tuollaista amerikkalaista omenapiirakkaa (kuten pari linkkien takaa löytyvää ohjetta ovat) vielä tänä syksynä.